Sampsa Katajan kiinteistöveroideassa on mittakaavavirhe

Aamukahvi meni väärään kurkkuun, kun luin Sampsa Katajan mielipidekirjoituksen kiinteistöverosta (HS 15.10.2017). Tekstiä lukiessa tuli mieleen, että eikö kirjoittaja ymmärrä, mistä hän puhuu, vai sekottaako hän asioita tarkoituksellisesti.

Hän väitti mm. seuraavaa:

  • kiinteistövero on varallisuusvero
  • on oikein, että ökytalossa asuva maksaa luksuksesta
  • kiinteistöveroa voisi korottaa ja kertyneiden varojen myötä syntyisi mahdollisuus alentaa työn verotusta.

Kiinteistövero ei ole varallisuusvero tai luksusvero

Kiinteistövero on kiinteistön omistukseen perustuva vero, jonka kiinteistön omistaja maksaa kiinteistön sijaintikunnalle. Katajan tekstiä lukiessa syntyy vääristynyt mielikuva siitä, että asia koskettaisi vain omissa omakotitaloissa asuvia. Totuus on toinen. Tältä verolta ei välty kukaan.

Kaikkein eniten kiinteistövero sattuu vuokralla asuvaan pienituloiseen: kiinteistön omistaja vastaa kyllä veron tilittämisestä kunnalle, mutta tosiasiassa veron aiheuttama kustannus peritään täysimääräisesti asukkailta.

Tosiasiallisesti siis joka ikinen asukas maksaa osuutensa kiinteistöverosta, oli hänellä varallisuutta tai ei.

Kataja ehdottaa mediaseksikkäästi, että ökytaloissa asuville tosirikkaille kohdistettaisiin entistä kovempia kiinteistöveroja. Hän jättää kertomatta, että kiinteistöveroa määriteltäessä ei oteta huomioon veronmaksajan rikkauden tasoa, maksukykyä tai asunnon ökyilyn astetta. Säännöt ovat kaikille samat, kun maapohjan ja rakennusten arvoa määritellään. Se siitä ehdotuksesta.

Hän sanoo myös, että ”on oikein, että ökytalossa maksetaan luksuksesta”. Ökytalon tai luksuksen määritelmä ei käy hänen tekstistään ilmi, eikä sitä ole käsitelty kiinteistöverolaissakaan. Jos luksus tarkoittaa kalliimpia materiaaleja ja sisustusratkaisuja, niin ”luksusvero” tulee näiden kalliimpien tuotteiden hankinnan yhteydessä maksetusta arvonlisäverosta. Kiinteistöveroon niillä valinnoilla ei ole vaikutusta.

Kiinteistöveron ja työn verotuksen rinnastamisessa on räikeä mittakaavavirhe

Kataja toteaa kirjoituksessaan: ”Jotta … työn verotus saataisiin kohtuulliseksi, tulisi käyttää veroja, jotka eivät aiheuta kannustinloukkuja. Kiinteistöveroa voisi yhä korottaa ja sen käyttöalaa laajentaa.”

Käsittämätön rinnastus. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät, että kiinteistöveron korotus nostaa entisestään kalliin asumisen hintaa. Asuminen kallistuu niin omistus- kuin vuokra-asunnoissakin asuvilla.

Toivon myös, että ihmiset ymmärtävät, että näiden verojen mittakaavaero on valtava. Katajan ehdotuksessa on räikeä mittakaavavirhe. On vastuutonta luvata työn verotuksen alentumista kiinteistöveron korotuksen kustannuksella. Vaikka kuinka kutkuttaisi äänestää kiinteistöverojen korotuksen puolesta, niin sillä on hyvin pieni, jopa olematon vaikutus työn verotukseen.

Otetaan esimerkiksi Helsinki. Helsingin tuloista on noin 50 % kunnan tuloveroa eli sitä työn verotusta. Kaupungin tätä kautta saama tulokertymä on noin 2,5 miljardia euroa. Kiinteistöveroa kertyy puolestaan vain noin 4 % kaupungin tuloista eli vuositasolla noin 222 miljoonaa euroa.

Helsingin perimä tuloveroprosentti on 18,5%. Jos sitä alennetaan esimerkiksi yhdellä prosenttiyksiköllä, menetetään tuloveroa 135 miljoonaa euroa. Jos tämä menetetty summa peritään kiinteistöveron avulla, niin sitä on korotettava 61 %. Aikamoinen lisäys asumiskustannuksiin. Kiinteistövero on tasavero kaikille, joten tämä hinnannousu rokottaisi pienituloisia kaikkein rajuimmin.

On varmasti tarpeen aika ajoin miettiä tuloverotuksen ja kiinteistöverotuksen tasoja, mutta toivottavasti päättäjillä on käsitys asioiden mittaluokista ja niiden erillisyydestä.

Kansalaisten arkeen vaikuttavien ehdotusten pitää olla perusteltuja muullakin, kuin halulla päästä otsikoihin. Päättäjien on ymmärrettävä, että kaikki kiinteistöihin kohdistuneet kulut vaikuttavat omistusmuodosta riippumatta asumiskustannuksiin ja asuntojen hintoihin.

Kiinteistöveron korotus ei kevennä työn verotusta. Siihen vedoten korotusta ei saa tehdä.

***

Artikkeli on julkaistu Uusi Suomi Puheenvuoro -palstalla 15.10.2017.

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): 2017 Uusi Suomi -blogit, Helsinki, Johtaminen ja päätöksenteko, Politiikka, Talous ja bisnes, Yhteiskunta Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.