Toimintatavan muutos, joka tuo jopa 170 euroa/kk lisää rahaa eläkeläiselle

Lähes kaikissa poliittissa keskusteluissa mainitaan huoli eläkeläisten pärjäämisestä: esillä on  mm.  niiden pienituloisten eläkeläisten ongelmat, joiden ”pitää valita ostaako lääkkeitä vai ruokaa”. Puhutaan myös ikääntyneiden toimintakyvyn heikentymisestä aiheutuvista pärjäämishaasteista ja kotiin vietävien palveluiden riittävyydestä.

Myös kolikon toinen puoli on aktiivisesti esillä: päättäjät tietävät, että väestön ikääntyminen kasvattaa julkisen talouden kuluja. Puhetta on paljon, innovatiivisia kehittämisideoita on kuultu vähemmän. Uusia ratkaisuja eläkeläisten taloudelliseen ahdinkoon tai arkipäivän selviytymiseen ei ole juurikaan löydetty. Muutaman euron korotukset eläkkeisiin vaativat edelleenkin vuosikausia kestävän poliittisen väännön eikä apteekkireformiakaan haluta tehdä, vaikka sen myötä lääkekustannukset voitaisiin saada alenemaan.

Seuraavissa kappaleissa esittelen idean, joka voidaan ottaa käyttöön heti, eikä se vaadi kalliita infrainvestointeja. Toteutuessaan se säästää sote-menoissa ja lisää eläkeläisen ostovoimaa.

Tästä käynnistyy toivottavasti myös keskustelu siitä, voimmeko me kansalaiset lisätä omaa aktiivisuuttamme hyvinvointiyhteiskunnassa? Käsitykseni mukaan olemme laitostuneet odottamaan rahallista tukea ja julkisen sektorin huolenpitoa elämän eri käänteissä. Lukuisat tukimuodot alkaen lapsilisistä ja opintotuesta aina ikäihmisten ateriatukeen otetaan annettuina ja keskustelua käydään vain tuen lisäämisen puolesta. Aivan liian usein jätämme oman arkisen pärjäämisemme yhteiskunnan huoleksi, vaikka vaihtoehtojakin olisi tarjolla.

TAUSTA

Suomessa on 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta ja heistä joka kolmas kokee tarvitsevansa apua arkitoimissaan (Helsingin kaupunki. Tilastoja 2016.). Yksi ensimmäisistä ikäihmisten avuntarpeista on ruoka. Kuinka järjestetään ateria, jos kauppaan ei pääse tai jos ruuanlaitto vie voimat?

Kaupungit ovat järjestäneet erinomaisen palvelun, jonka kautta ikääntyeet henkilöt  voivat tilata päivittäisen aterian kotiin. Todettakoon, että tässä kirjoituksessa ei moitita tuota elintärkeää palvelua, vaan mietitään, voisiko sen toteuttaa vielä nykyistä paremmin. Väitän, että ikääntyneiden ruokapalvelu voidaan toteuttaa selvästi nykyistä halvemmalla palvelun samalla jopa parantuessa.

Seurasin erään vanhuksen arkea. Ruokapalvelu toi hänelle päivittäisen aterian, mutta ruuan kanssa nautittava maito, leipä ja voi piti hakea erikseen kaupasta.

Kalakeiton kanssa oli tarjolla tomaattia ja boysenmarjakiisseliä. Keitto maistui, mutta tomaatit ja jälkiruoka jäi vanhukselta syömättä, jolloin aterian hinta 9,50 € tuntui aika kovalta. Ihmettelin ääneen, miksi hän ei tilaa kaupasta yksittäispakattua kalakeittoa samalla kun ostaa muita elintarvikkeita? Valmisateriaksi pakattu kirjolohikeittoannos kun maksaa kaupassa vain 1,79 € ja tulisi samassa kuormassa kotiin kun muutkin ostokset.

Tässä on selvä innovaation paikka. Vanhus sai apua muiden ruoka- ja tarvikeostosten tekemisessä, mutta kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, että ateriapalvelu hoituisi täsmälleen yhtä hyvin kaupan toimittamana kuin kaupungin palvelunkin kautta tilattuna.

Kaupungin toimittamaan ateriaan sisältyy pääruoka, kasvislisäke, salaatti/mehu ja jälkiruoka. Tuotteet toimitetaan kylmänä ja asiakas lämmittää ruuan itse.  Käsitykseni mukaan Saarioisen, HK:n tai vaikkapa Atrian vakuumiin pakkaama lindströminpihvi muusilla on ihan yhtä hyvää ruokaa kuin kaupungin ateriapalvelunkin valmistama ja vakuumiin pakkaama ruoka. Mutta kuinka suuresta hintaerosta on kysymys?

SÄÄSTÖ ON MERKITTÄVÄ

Itä-Helsingissä asuvalle vanhukselle Palvelukeskus Helsingin kotiin toimittaman aterian hinta on 9,50 € sisältäen toimituskulut. Ne, jotka ovat Kotihoidon asiakkaita, voivat saada kaupungilta rahallista tukea ateriakustannuksiin. Tällöin yhden aterian hinnaksi tulee toimituskuluineen 7,36 €.

Tein hintavertailun yhden viikon ajalta. Otin Palvelukeskus Helsingin viikon 36 ruokalistan ja etsin vastaavat tuotteet erään verkkokaupan valikoimasta. Tuotteet valittiin valmisruokien annosaterioiden joukosta, jolloin ruoka on ateriakohtaisesti pakattu, lämmittämistä vaille valmis. Eli se on vertailukelpoinen kokonaisuus kaupungin palveluun verrattuna.

Kaupungin ruokalistalla oli päivittäin 3 ateriavaihtoehtoa, joten yhteensä hintavertailuja kertyi 21 kappaletta. Verkkokaupasta tilattuna keskimääräisen aterian hinnaksi toimituskuluineen tuli 4,54 €. Se on puolet vähemmän kuin kaupungilta ostettaessa.

Jos asiakas olisi valinnut aina päivän vaihtoehdoista halvimman, olisi viikon aterioiden keskihinnaksi toimituskuluineen tullut verkkokaupassa 3,91 €. Nyt puhutaan jo lähes 60%:n hintaerosta kaupungin kiinteään hintaan verrattuna.

Laskin vielä yhden variaation, jossa asiakas valitsi kolmena päivänä halvimman ateriakokonaisuuden ja neljänä päivänä kalleimman vaihtoehdon. Tällöin viikon aterian keskihinnaksi tuli 4,70 € sisältäen toimituskulut.  Ero on edelleen merkittävä niin normaalihintaan kuin tuettuunkin hintaan verrattuna.

Tässä esimerkissä vuoden ateriat maksavat vanhukselle halvimmillaan 1.427 euroa tai kalleimmillaan (kaupungin palvelu) 3.468 euroa ostopaikasta ja ruokavalinnoista riippuen. Kaikissa edellä esitetyissä esimerkeissä asiakkaan säästö kaupungin hintaan verrattuna on 145-170 euroa kuukaudessa. 

Vuonna 2014 vanhuuseläkettä saavien keskimääräinen kokonaiseläke oli 1.598 €/kk. On selvä, että tarjolla olevalla jopa 170 euron kuukausisäästöllä  on todellista merkitystä ihmisten arkeen.

TARVITTAVA INFRA ON JO OLEMASSA

On mielenkiintoista huomata, että kaupungin palvelussa ruuan hinta ei jousta. Veloitus on sama riippumatta siitä, valitseeko asiakas halvemman keiton tai kalliimman leikkeen. Kaupan valmisruokavalikoimasta ostettaessa hinta sitä vastoin joustaa ja hintaero jää asiakkaalle. Asiakas ei myöskään ole sidottu ruokalistan kolmeen vaihtoehtoon, vaan voi päivittäin valita kaupan koko valikoimasta. Ruokahävikki pienenee, kun valinnanmahdollisuus ulottuu myös jälkiruokiin ja salaatteihin. Tällöin kustannushyöty paranee edelleen.

En tiedä Helsingin kaupungin ateriatukikustannuksia, mutta käsitykseni mukaan tukea maksetaan ainakin 1 €/ateria. Helsingissä on 106.000 yli 65-vuotiasta henkilöä. Tiedetään, että heistä noin 40 % toimintakyky on heikentynyt tai jopa huono (Helsingin kaupunki. Tilastoja 2016.).

Jos tästä joukosta 25 % (10.600 henkilöä) tarvitsee ateriapalvelua ja saa siihen tukea kaupungilta, niin puhutaan ainakin noin 4 miljoonan euron suuruisesta vuotuisesta tukisummasta. Nämä miljoonat voitaisiin käyttää paremmin ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta, jos ihmiset tilaisivat ateriat halvemmalla verkkokaupasta tai jostain muusta vastaavasta palvelusta.

TOTEUTUS

Meillä on toiminnassa luotettavia verkkokauppoja, joiden kautta voi tilata valmisaterioita (ja myös muita tuotteita) kotiin toimitettuna. Verkkokauppa kotiinkuljetuspalveluineen löytyy jo laajasti Suomessa.

Osa ikäihmisistä varmasti kokee tilaamisen helppona ja voi tehdä sen itse. On kuitenkin tärkeää, että mietitään sopiva toimintamalli, jonka avulla asiointi on mahdollista myös nettiä käyttämättömille. Tuotevarastot, logistiset ratkaisut ja maksujärjestelmät ovat jo olemassa.

Tämä esimerkki osoittaa, että keskittyneeksi parjatusta vähittäiskaupasta on aidosti hyötyä kansalaisille. Julkisen vallan ei kannata yrittää rikkoa kaupan alan kilpailukykyä, vaan siitä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.

Kaupan alan toimijat voisivat oma-aloitteisesti tehdä palvelumuotoilua teemalla ”ikäihmisten valmisruoka” ja siten luoda edellytyksiä palvelun yleistymiselle. Samalla kaupalle syntyy mahdollisuuksia myös muiden palveluiden tarjoamiseen (turvallisuus, terveys, parafarmasia, käyttötavarat jne.).

Ateriabisneksessä on lisämyyntipotentiaalia jopa satojen miljoonien eurojen arvosta, joten business case on tästä löydettävissä myös kaupan näkökulmasta katsottuna. Kaupan kannattaa kasvattaa markkinaosuuttaan ikäihmisten ruokapalvelusektorilla. Myös valmisaterioiden valmistajat varmaan kiinnostuvat pääsystä mukaan tähän julkisen puolen perinteisesti dominoimaan markkinaan.

Kaupunki ja kauppa voisivat tehdä enemmän yhteistyötä. Molemmilla on siihen intressi. Tiedän, että syntyy melkoinen mekkala siitä, voiko näin tehdä. Luvut puhuvat puolestaan ja on kansalaisten etu hyödyntää olemassa oleva infra mahdollisimman hyvin. Poliitikot puhuvat mielellään rakenteiden uudistamisesta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin talousarviossa sanotaan, että ”palvelujen tuottamistapoja uudistetaan ja asiakkaan rooli vahvistuu”. Tässä olisi yksi hyvä sauma uudistaa rakenteita ja palveluiden tuottamistapoja ihan konkreettisesti.

Poliitikot puhuvat mielellään myös lisäarvoa tuottavien innovaatioiden puolesta. Heidän on syytä sietää se, että erityisesti sosiaalisissa innovaatiossa yhdistellään jo olemassa olevia, mutta ennestään ”toisiinsa sopimattomia” asioita.

Nyt pitäisi uskaltaa ottaa kaupan varasto- ja logistiikkapalvelu yhdeksi osaksi hyvinvointiyhteiskunnan palvelutuotantoa.

Helpoimmin muutos tapahtuu, jos ikäihmiset itse tai heidän läheisensä muuttavat ajatteluaan ja näkevät kaupan tarjonnan vaihtoehtona julkiselle palvelulle. Tämä edellyttää itsenäisen vastuunkannon lisäämistä: uskalletaan tehdä arjen ratkaisuja ilman virkamieskoneiston väliintuloa.

Jos kaupungin intressi ei olisi ylläpitää perinteistä ruokapalvelua, se varmaan aika luonostaan  ohjaisi valmisateriahankintoja asiakkaan kannalta edullisempiin vaihtoehtoihin. Samalla se vähentäisi omalla vastuullaan olevia kustannustehottomia toimintoja. Ateriatuotantoon ja jakeluun liittyvien asioiden lisäksi kaupunki voisi luopua esimerkiksi työläistä  kilpailuttamisista (kun ihmiset itse valitsevat ruoantuottajansa) ja myös kaikenlainen ateriapalveluun liittyvä laskutusyö ja hallinnollinen ruljanssi vähenisi. Aikaa jäisi ikäihmisten kohtaamiseen.

Vietämme Suomi 100 vuotta –juhlaa. Juhlavuoden pääteema on YHDESSÄ. Tässä on hyvä paikka tehdä yhdessä parempi Suomi. Se vaatii julkisen puolen toimijoilta hiukan pokkaa ja vähän vaivannäköä, mutta ei merkittäviä investointeja. Riittää, että tehdään innovaatio: muutetaan ajattelutapaa ja tehdään julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä lisäarvoa tuottaen.

***

Artikkeli on julkaistu Uusi Suomi Puheenvuoro -palstalla 12.9.2017

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): 2017 Uusi Suomi -blogit, Helsinki, Politiikka, Yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.