SAK hyökkää yrittäjien kimppuun härskillä tavalla

SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta kirjoitti blogin ”Verotus sorsii palkkatyötä”.

Jutussa rinnastetaan ihan pokkana palkkatyö ja yrittäjän tekemä työ eikä vaivauduta miettimään, mitä käytännön eroa näillä työntekomuodoilla on.

Sopivasti osatotuuksia yhdistellen Kaukoranta päätyy väittämään että verotus suosii yrittäjyyttä palkansaajien kustannuksella. Hän on jopa sitä mieltä, että useimmat ihmiset ovat tuottavampia palkansaajina kuin yrittäjinä ja on huolissaan verotuskäytäntömme yrittäjyyteen ohjaavasta vaikutuksesta.

Anteeksi nyt, mutta Kaukorannan blogissa olleet väitteet ja johtopäätökset ovat pöyristyttävän yksinkertaisia ja mielestäni myös virheellisiä. Tässä muutama esimerkki:

  • Palkkatyössä sosiaaliturvamaksut jakautuvat palkansaajan ja työnantajan maksamiin maksuihin. Kaukoranta laskee esityksessään palkansaajan tappioksi työnantajan maksamien sosiaaliturvamaksujen osuuden! Yrittäjät maksavat itse kaikki sosiaaliturvamaksut ja olenkin monesti ajatellut, että olisi ihan kiva, jos joku muu maksaisi osan eläkemaksuistani kuten palkkatyössä tapahtuu.
  • Kaukoranta päivittelee sitä, että yrittäjän maksaessa 100%:sesti oman eläketurvansa, hän voi halutessaan alivakuuttaa itsensä. Hän ei tule kertoneeksi lukijoille, että alivakuuttaminen johtaa siihen, että yrittäjälle ei kerry eläkettä maksettavaksi. Yrittäjä kantaa vastuun itsestään ihan loppuun asti. Hän ei myöskään kerro sitä, että yrittäjien on lakisääteinen pakko maksaa minimimäärä YEL-maksua (noin 2000 euroa vuodessa), mutta sillä ei saa käytännössä mitään eläketurvaa.
  • Kaukoranta pitää epäkohtana sitä, että yrittäjävähennys keventää yrittäjien tuloverotusta suhteessa palkansaajiin. Hänen mieleensä ei tule edes tässä vaiheessa miettiä yrittäjien tekemien työtuntien määrää suhteessa palkkatyöhön. Esimerkiksi maatalousyrittäjät tekevät vuodessa yli 100 päivää enemmän töitä kuin palkkatyöläiset.
  • Kaukoranta syyllistää yrittäjiä siitä, että heillä on ”mahdollisuus muuntaa osa tuloistaan kevyemmin verotetuiksi osingoiksi”. Kaukoranta sekoittelee puuroja ja vellejä oikein kunnolla erityisesti tässä yhteydessä. Soisi hänen ymmärtävän kokonaisuuden ja jättävän edes tämän väitteen pois blogistaan.

Tekstissä käydään rajusti yrittäjien kimppuun tyylilajina osatotuuksien heittely populismin toivossa. Tekstissä vertaillaan vertailukelvottomia asioita toisiinsa ja poimitaan ”faktoja” sieltä täältä kokonaisuudesta irroittaen.

Yksityishenkilöille oman viiteryhmän asioiden häikäilemätön edistäminen olisi sallittua, mutta SAK:n pääekonomistilta odottaisi edes jonkinlaista kansantalouden ekosysteemin ymmärrystä ja vastuuta sanoistaan. Jos SAK aikoo jatkossa pyrkiä haavoittamaan yrittäjien asemaa ja toimia Kaukorannan ideoiden puolesta, niin tässä muutama kysymys heille vastattavaksi:

  1. Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille, niin suostuvatko työntekijät luopumaan kokonaan sosiaaliturvastaan ja onko samalla ok, että jokainen työntekijä maksaa jatkossa itse omat työkalunsa, koulutuksensa ja järjestää itselleen oman työterveyshuollon?
  2. Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille, niin suostuvatko työntekijät siihen, että työntekijä huolehtii jatkossa itse eläketurvansa kartuttamisesta?
  3. Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille, niin onhan ok, että palkkaa ei makseta lainkaan sellaisina kuukausina, kun myynti on ollut odotettua vähäisempää?
  4. Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille, niin suostuvatko työntekijät siihen, että töissä ollaan käytännössä 24/7/365 eikä työaikaa erotella vapaa-ajasta eikä loma-ajalta saa palkkaa?
  5. Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille, niin onhan ok, että huonoina aikoina työntekijät ottavat henkilökohtaista lainaa ja antavat esimerkiksi oman kotinsa pankille vakuudeksi, jotta firma pysyy pystyssä?

Eikö SAK:ssa tiedetä, että valtaosa uusista työpaikoista syntyy pieniin yrityksiin? Työntekijöiden etujen vaalimisessa kannattaisi varmistaa, että yrittäjät pärjäävät ja voivat työllistää. On aikamoinen virhearvio luulla, että yrittäjiä kampittamalla luotaisiin työntekijöille parempaa tulevaisuutta.

***
Artikkeli on julkaistu Uusi Suomi -verkkolehdessä 18.8.2017.

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): 2017 Uusi Suomi -blogit, Ay-liike, Politiikka, Yhteiskunta, Yleinen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.