Onko kuntayhtiöissä riittävän osaavat hallitukset?

Kuntien toimintoja on alettu yhtiöittämään kiihtyvällä tahdilla. Yhtenä syynä ovat lakisääteiset yhtiöittämisvelvollisuudet, mutta yhtiöittämistä tehdään myös, koska toiminnoissa on patoutuneita tehostamistarpeita ja niiden uskotaan ratkeavan oy-muotoisen toiminnan avulla.

Kuntayhtiöihin on siirtynyt valtava määrä varallisuutta ja ne ovat merkittäviä työnantajia ja isoja palvelutuottajia alueillaan. Ei siis ole ihan sama, miten niitä johdetaan. Mutta mikä on kuntayhtiöiden arki? Onko kuntayhtiöissä riittävän osaavaa väkeä hallituksissa? Johdetaanko niitä hyvin?

Länsimetro on viimeisin esimerkki kuntayhtiön arjesta. Yhtiön toimintaan osoitetut varat eivät riitä ja lisärahoitusta pumpataan pohjattomaan kaivoon, eikä valmista tule. Kansalaisen oikeustaju on koetuksella, kun kuntayhtiön hallitus vaikenee ongelmista eikä julkaise satojen miljoonien eurojen budjettiylityksen syistä kertovaa raporttia. Kansalaiset eivät myöskään niele yhtiön hallituksen selitystä siitä, että lisärahoitustarve ja operatiiviset viivästykset tulivat johdolle yllätyksenä.

Yllätykset – olivat ne positiivisia tai negatiivisia – eivät kuulu hyvään johtamiseen. Hallituksen on tiedettävä, jos toiminta kangertelee ja siihen on puututtava. Sivusta seuraileva toteaminen ei riitä. Hallituksen on myös tiedettävä, mihin rahat käytetään ja mitä niillä saadaan. Hallitustyön ammattilaiset eivät sano, että ”en tiennyt” tai että ”meille ei kerrottu”. Ammattilainen tietää ja hän kysyy, jos asioista ei muuten kerrota. Ammattilainen osaa myös arvioida kuulemaansa ja eikä usko sinisilmäisesti kaikkia vakuutteluita.

Arkea on se, että kuntayhtiöiden toiminta on niin monisäikeinen verkko, ettei talousluvuista, päätösten taustoista, vaikuttimista ja ohjailevista kuiskaajista oikeasti saa selvää. Meidän on käytännössä vain luotettava siihen, että kuntayhtiöiden hallituksissa on osaavat ihmiset.

Kuntavaalien jälkeen hallitusten kokoonpanot menevät uusiksi. Toivoa sopii, että puolueissa ollaan vastuullisia ja valitaan liiketoimintaa osaavat ja yritysten johtamista taitavat henkilöt näille paikoille. Tästä hyötyvät niin kuntalaiset ja yritysten asiakkaat kuin hallitusten jäsenetkin.

Hallitustyöhön lupautuvien on ymmärrettävä, että hallituksen jäsenen taloudellinen vastuu on rajoittamaton ja että osakeyhtiön hallituksen on tehtävä aina ja vain yhtiön edun mukaisia päätöksiä. Hallitukset joutuvat tämän tästä tilanteisiin, joissa hallitustyöskentelyä pyritään ohjaamaan poliittisin perustein. Olisi suorastaan lottovoitto, jos valtuustot osaisivat antaa kuntayhtiöille napakat ja selkeät tavoitteet ja jos hallitukset yhdessä toimitusjohtajien kanssa toteuttaisivat nämä tavoitteet.

On usein hämärän peitossa, mitä tavoitteita kuntayhtiöille asetetaan. Tilannetta pahentaa se, jos tavoiteasetannassa tehdään politiikkaa eikä vilpittömästi ajatella yhtiön etua. Vaikuttaakin siltä, että kuntayhtiöt ovat poliittisten vaihtokauppojen valuuttaa. Jos tavoitteita ja yhtiön tarkoitusta ei kuvata rehellisesti ja selkeästi, ei omistajaohjausta voida tehdä hyvän hallinnon hengessä, eikä yhtiön toiminnan tarkoituksenmukaisuusarviointia ole mahdollista toteuttaa. ”Länsimetroista” ei opita mitään.

Koska hallituksen on tehtävä yhtiön edun mukaisia päätöksiä, on kohtuullista, että yhtiöllä on hallitus, jossa on sen tarpeita vastaava osaaminen. Hallitusten jäsenten on oltava yhtiön johtamiseen kykeneviä, eikä meriitiksi saa kelvata pelkkä aktiivisuus puolueen toiminnassa.

Kuntayhtiöt toimivat kilpailluilla markkinoilla ja siellä pärjätäkseen niillä on oltava vähintään yhtä ammattitaitoiset hallitukset kuin vastaavilla yksityisillä yrityksillä on. Myös corporate governance –suositukset ja hyvän hallinnon käytännöt on otettava tosissaan. Kokeneiden poliittisten kehäkettujenkin on uskottava, että poliittinen pelailu ja yrityksen tuloksellinen johtaminen on pidettävä toisistaan erillään.

***
Tämä blogi on julkaistu Puoli Kaupunkia -kaupunkilehdessä 27.4.2017

 

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): Helsinki, Johtaminen ja päätöksenteko, Politiikka, Puoli Kaupunkia -kolumnit, Yhteiskunta, Yleinen Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.