Nukkuvatko äänestäjät vai osoittavatko he äänettömästi mieltään?

Kiinnostus politiikkaan on Suomessa kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla, mutta tästä huolimatta äänestysaktiivisuus on ollut laskussa. Esimerkiksi viime kuntavaaleissa 4,3 miljoonasta äänioikeutetusta vain 58% äänesti. Tulos on huono ja sen lisäksi se on länsimaiden vertailussa roimasti keskiarvon alapuolella.

Vaikka äänestysaktiivisuus on matala, demokratia voi Suomessa verrattain hyvin. Tämä käy ilmi oikeusministeriön julkaisemien demokratiaindikaattoreiden tuloksista. Kansalaiset uskovat demokratian toimivan ja meillä edelleen luotetaan poliittisiin instituutioihin. Hyvä niin, sillä ilman poliittista luottamusta ei ole demokratiaa.

Normaalia politiikan ja poliitikkojen haastamista esiintyy, kuten kuuluukin, mutta demokratiaa hallintomuotona ei meillä juurikaan vastusteta. Sen pelisäännöt ja hyödyt ovat niin vahvat, että sitä ei murenna epäluottamus poliitikoihin tai näkemys vallanpitäjien kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä.

Ketkä sitten äänestävät ja ketkä nukkuvat?

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen systeemiämme pidetään vaikeaselkoisena ja se voi olla yksi syy, miksi moni jättää äänestämättä. Kaikissa ikäryhmissä reilusti yli puolet sanoo, että politiikka vaikuttaa toisinaan niin monimutkaiselta, että on vaikea ymmärtää mitä on tekeillä.

Sote maakuntamalleineen ei taatusti helpota tätä vaivaa. Hallituksen kompurointi päätöksenteossa ja etenkin päätösten toimeenpanossa on myös omiaan heikentämään uskoa yhteisten asioiden hyvään hoitoon.

Kuntavaalit ovat juuri nyt ajankohtaiset ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten innokkaasti kansalaiset tällä kertaa kertovat mielipiteensä. Vai jättävätkö sen kertomatta?

Eteläisessä Suomessa äänestysinto on perinteisesti korkeampi kuin muualla ja jo vuosikymmenien ajan naiset ovat olleet miehiä tunnollisempia uurnilla kävijöitä. Sen sijaan alle 25-vuotiaista yli kaksi kolmasosaa jätti viime kuntavaaleissa äänestämättä. Se on hälyttävä tulos. Myös 25-34 –vuotiaat osallistuivat laiskanlaisesti. Äänestämistä ei selvästikään enää pidetä kansalaisvelvollisuutena eikä erityisenä etuoikeutena.

Matala äänestysaktiivisuus ei ole nuorten syy. Sen korjaaminen on poliitikkojen vastuulla. Äänestysaktiivisuus saadaan nostettua, kun kaksi asiaa toteutuu: luottamus kasvaa ja merkityksellisyys lisääntyy.

Politiikassa on keskityttävä merkityksellisiin asioihin ja niihin on löydettävä arkijärkisiä ratkaisuja. On oltava konkreettinen. Kun ollaan konkreettisia, niin puheita ja tekoja voidaan arvioida. Se parantaa asioiden hoidon lopputulosta ja herättää luottamusta sekä lisää kiinnostusta vaikuttamiseen. Merkityksellisyydellä on asioiden sisällön lisäksi myös toinen ulottuvuus: äänestäjien on koettava, että he voivat vaikuttaa omilla, yksittäisillä teoillaan.

Voisi olla myös hyvä miettiä, pitäisikö jatkossa käyttää enemmän suoraa demokratiaa eli suoria kansanäänestyksiä yksittäisten kysymysten ratkaisemisessa, sillä ne kiinnostavat erityisesti nuoria. Myös kansalaisaloitteet ovat saaneet suomalaiset liikkeelle.

Britannian Brexit-äänestys on hyvä muistutus siitä, että jokaisella äänellä on merkitystä. EU-jäsenyys on ollut erityisesti nuorille vapauttava ja huikeita mahdollisuuksia avaava valttikortti. Heitä on houkutellut aidosti se mahdollisuus, että he voivat matkustella ja tehdä työtä missä tahansa EU-maassa. Nuoret olisivatkin halunneet, että Britannia pysyy EU:n jäsenenä. Mutta vanhemmat ikäpolvet päättivät toisin.

Toivottavasti ihmiset ovat kotoisissa kuntavaaleissamme sankoin joukoin liikkeellä. Valtuustoissa päätetään jokaista koskettavista, arkisen tärkeistä asioista, joten omaa tulevaisuuttaan kannattaa olla aktiivisesti rakentamassa.

***

Artikkeli julkaistu Puoli Kaupunkia -kaupunkilehdessä 29.3.2017.

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): Johtaminen ja päätöksenteko, Politiikka, Puoli Kaupunkia -kolumnit, Yhteiskunta Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.