Malmin kaivamisesta voi tulla uusi Talvivaara

Vuoden helsinkiläiseksi valittu Malmin lentokenttä taistelee olemassaolostaan ja pyrkii kuntavaalien pääteemaksi. Sitkeä sisupussi ei suostu noin vain historiasta pois pyyhittäväksi.

Aikanaan, kun päättäjät iskivät silmänsä Malmin lentokentän alueeseen ja halusivat rakentaa paikalle asuntoja, niin puhuttiin Malmin lentokentän siirtämisestä. Korvaavaa paikkaa ei löytynyt, mutta se ei ole estänyt rakentamissuunnitelmien eteenpäin vientiä.

Lentokentän alue on vetistä savikkoa, jopa suoperäistä tienoota, mistä johtuen rakentaminen edellyttää alueen läpikotaista paaluttamista kymmenien metrien syvyyteen. Lisäksi tiedetään, että maamassoja pitää putsata ja jopa vaihtaa. Kohtuuhintaista asumista metsästävä Helsinki on selvästi väärillä apajilla, mutta se ei vaikuta rakentamisintoon.

Olen sitä mieltä, että Malmin lentokenttää ei saa tuhota. Se olisi kulttuurihistoriallinen katastrofi, liikennepoliittinen moka ja taloudellisesti vastuuton päätös.

Malmi on tärkeä osa lentoliikenneverkostoa ja merkittävä optio tulevaisuuden kasvaville liikennetarpeille. Lisäksi se on kiistatta yksi maailman uhanalaisimmista kulttuuriperintökohteista. Näyttää siltä, että näiden faktojen ei anneta häiritä, kun kenttää ajetaan alas ja tilalle rakennetaan superkalliita asuntoja.

Naapurimaissa pääkaupunkien lähikentät ovat nousseet arvoon arvaamattomaan kasvavan lentoliikenteen puskureina. Esimerkkeinä Tukholman Bromma, Oslon Moss ja Kööpenhaminan Roskilde. Malmin kenttä sopisi hyvin jatkoksi tuohon listaan.

Helsinkiin tarvitaan lisää asuntoja, mutta on väärin väittää, että Malmin lentokentän alue on ainoa, tai edes järkevin paikka, jonne niitä voidaan rakentaa. Helsingillä on valtavat määrät rakentamattomia peltoalueita, metsiä ja joutomaita. Lisäksi mieleen tulee vallatut alueet Sipoosta. Rakennetaan ensiksi ne täyteen ja ryhdytään vasta sitten paaluttamaan Malmin vetistä suoaluetta asumiskäyttöön sopivaksi.

Kentän lopettamispäätökseen liitettyjen hyötyjen, haittojen ja vaikutusten arviointi ei ole ollut läpinäkyvää. On luotu mielikuva, että lisäkustannuksia ei tule tai että alueelle rakennetaan halpoja asuntoja. Nämä mielikuvat eivät pidä paikkaansa. Nykyisissä laskelmissa on epätarkkuutta ja perustelematonta optimismia.

Jos alueelle rakennetaan asuntoja, on päättäjien oikeasti varmistuttava rakentamispaikan tasosta ja turvallisuudesta. Meillä on aivan liian monta ”länsimetroa” ja ”stadionin remonttia”, joissa kustannuslaskelmat eivät ole pitäneet. Ei tehdä Malmista seuraavaa Talvivaaraa eli pohjatonta kaivoa, jossa kustannukset ryöstäytyvät käsistä ja ympäristövaikutukset tulevat yllätyksenä.

Suunnitelmissa ei ole myöskään huomioitu sitä, että mikäli Malmin kenttä lopetetaan, niin Helsinki-Vantaan kentän rutiinit muuttuvat. Tuloksena on merkittävä lentomelun lisääntyminen alueella. Uskon, että asunnoille löytyy tilaa muualtakin kuin Malmin lentokentältä. Jo pelkästään paremmalla kaavoitus- ja tonttipolitiikalla saataisiin riittävästi asuntoja kaupunkiimme, jos haluttaisiin. Malmille voidaan rakentaa vain 2-6 -kerroksisia taloja. Jos rakennettaisiinkin 10-kerroksisia taloja jonnekin muualle, niin tarvittava tonttimaa olisi vain puolet nyt suunnitellusta pinta-alasta.

Case Malmissa on kyse enemmän tahdosta kuin tilanpuutteesta. Mielestäni meidän on paitsi pelastettava Malmin lentokenttä, niin uudistettava päätöksentekoa. Asioita on jatkossa valmisteltava paremmin ja niistä on päätettävä paremmin.

***

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisenä Puoli kaupunkia -kaupunkilehdessä 16.3.2017

#tolkunpolitiikkaa
#61

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): Puoli Kaupunkia -kolumnit, Yhteiskunta Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.