Apteekkireformi on kansalaisten etu ja päättäjien kauhistus

Apteekkitoiminnan uudistaminen on ollut vilkkaan keskustelun kohteena viime kuukausina. Poliitikot puolustavat yllättävän jääräpäisesti apteekkimonopolia ja samalla asialla ovat apteekkarit. Täysin toista mieltä ovat ne, jotka ovat huolissaan lääkkeiden korkeista hinnoista ja lääkejakelun kustannuksista yhteiskunnalle. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen huolehtijoiden ryhmään.

Tutkin viime vuonna apteekkitoimialaa kuluttajan näkökulmasta liiketoiminta-analyysien avulla, ja tulin siihen tulokseen, että säännelty apteekkibisnes on pikaisesti vapautettava kilpailulle ja lisäksi koko järjestelmä on perusteellisesti tervehdytettävä. Havaintojeni mukaan meillä on naapurimaita korkeammat hinnat niin vähittäiskaupassa kuin lääketukkukaupassakin. Tästä johtuen lääkkeiden hankintaa joudutaan tukemaan Kelan eli veronmaksajien toimesta miljarditolkulla vuosittain. Käytännössä noista verovaroista osa hukkuu tehottomaan jakeluverkostoon ja loput valuu apteekkien tulokseen.

Vuonna 2015 Kela-korvattavien lääkkeiden verollinen vähittäismyynti oli 1,9 miljardia euroa. Näistä ostoista maksettiin Kela-korvauksia 1,4 miljardia euroa. Eli 71% reseptilääkkeiden myyntihinnasta kilahti apteekin kassaan verovaroista. Onko Suomi tukipolitiikan hölmölä vai mistä on kyse?

Tekemieni analyysien lopputuloksena syntyi kirja nimeltä Apteekkireformi. Kirjassa kerrotaan apteekkibisneksen eettisistä, taloudellisista ja yhteiskunnallisista epäkohdista sekä tehdään ehdotus tilanteen korjaamiseksi. Olen vakuuttunut siitä, että apteekkimonopolin ylläpito jarruttaa alan kehitystä ja mahdollistaa tuotteiden ylihinnoittelun, mistä kärsivät niin yksittäiset kuluttajat kuin veronmaksajat laajemminkin. Kirjassa on esimerkki kipulääkkeestä, jonka hinta on Suomessa yli tuplasti kalliimpi kuin Virossa. Ei ihme, että lääkeralli Virosta kasvaa ja yhä useampi suomalainen asioi ulkomaisessa nettiapteekissa. 

Apteekkitoiminta jätettiin sote-uudistuksen ulkopuolelle

Apteekkipalvelu on Suomen laajimmin käytetty terveyspalvelu. Yli 60 miljoonalla vuotuisella asiakaskäynnillään se ohittaa moninkertaisesti esimerkiksi terveyskeskuksissa asioivien määrän. Onkin mielenkiintoista, että apteekkitoiminta ei ole lainkaan mukana sote-keskusteluissa, vaikka sillä on merkittävä rooli terveydenhuollossa ja kansalaisten ostovoimaan vaikuttavana tekijänä.

Meillä on käytössä apteekkien privilegiojärjestelmä ja tiukka apteekkien määrää ja sijaintia ohjaava sääntely. Apteekkitoimialalla ei ole aitoa kilpailua, eikä apteekkiyrittäjillä ole käytännössä liiketoimintariskiä. Suljetun systeemin vuoksi alan toimintamallit eivät ole läpinäkyviä ja maan tavaksi tulleissa käytännöissä on mahdollista nähdä jopa kartellimaisia kytköksiä. Sote olisi ollut erinomainen tilaisuus uudistaa toimiala: luovutaan apteekkien määräsääntelystä, korvataan hintasääntely maksimihinnan määrittelyllä ja vapautetaan reseptivapaiden lääkkeiden myynti apteekkikanavan ulkopuolelle.

Apteekkien tehtävät eivät ole rakettitiedettä: apteekit vastaavat lääkkeiden varastoinnista ja jakelusta. Valtio on siis ulkoistanut lääkelogistiikan apteekkareille, mutta jostain syystä tätä ostopalvelua ei vieläkään kilpailuteta eikä sen tehokkuutta arvioida.

Apteekkitoiminnan rakenteita on yritetty uudistaa jo sadan vuoden ajan, mutta poliitikot eivät ole pitäneet sitä tarpeellisena. Tilanne on nyt onneksi muuttumassa. Apteekkireformia vaativat tahot eivät ole antaneet periksi, vaan keskustelua on pidetty sitkeästi yllä. Suomeen halutaan reilua kilpailua ja halvempia lääkkeitä. 

Julkinen paine on herättänyt poliitikot

Julkinen keskustelu on tehnyt tehtävänsä, sillä hallituspuolueet ovat perustaneet työryhmän miettimään apteekkialan kehittämistä. Ryhmä selvittää, onko muutokseen halua tällä hallituskaudella. Ensimmäistä kertaa jopa vuosisataan poliitikot myöntävät uudistustarpeen olemassaolon. Siitä huolimatta he vieläkin viivyttelevät. Aikataulupohdinta kuulostaa hankkeen vesittämiseltä, mutta me kansalaiset odotamme vastuullista päätöksentekoa. Ylihinnoitelluista lääkkeistä on päästävä eroon.

Toivon, että työryhmässä käsitellään koko hyvinvoinnin ketjua. Siihen kuuluu lääkehuollon ja lääketurvallisuuden lisäksi myös vapaakaupan eli muiden terveyttä tukevien tuotteiden bisneslogiikka sekä kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointi. Tukipolitiikan hölmölässä on uskallettava tehdä uudistuksia. Maailman myllerryksessä myös apteekkien toimintaympäristö on muuttunut ja toiminnan on kehityttävä sen mukana. Ei tyydytä ympäripyöreisiin näennäisuudistuksiin, vaan tehdään lisäarvoa tuottava ja kansalaisia palveleva ratkaisu. Suomi kiittää.
***
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisenä Puoli kaupunkia -kaupunkilehdessä 16.3.2017

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): Puoli Kaupunkia -kolumnit, Yhteiskunta Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.