Voisivatko reseptilääkkeet olla ilmaisia?

Julkaisin syyskuussa 2016 kuusikohtaisen ehdotukseni apteekkijärjestelmän tervehdyttämisestä, koska olin tutkimuksissani havainnut, että lääkkeet ovat Suomessa ylihinnoiteltuja ja alan tehottomuus on hätkähdyttävän korkea.

Tehottomuus näkyy erityisesti kuluttajien kukkarossa, samaan aikaan kun nykyinen lääkejakelujärjestelmämme huolehtii siitä, että apteekkari pärjää taloudellisesti erinomaisesti, oli toiminta kuinka tehotonta tahansa. On kestämätöntä, että käytämme valtavat summat verovaroja lääkejakelun järjestämiseen vanhanaikaisella tavalla.

Lähetin Apteekkireformi-kirjan jokaiselle kansanedustajalle luettavaksi ja kannustin heitä miettimään alan kehittämistä vakavissaan, sillä yli sadan vuoden ajan alan reformiehdotukset olivat karahtaneet karahtaneet kerta toisensa jälkeen kiville eikä muutoksia ole saatu aikaan. Nyt tilanne on toinen. Syksyn ja talven mittaan takit ovat kääntyneet ja mielipiteet muuttuneet. Lähes kaikki puolueet taitavat jo liputtaa apteekkireformin puolesta. Sisältö hiukan vaihtelee, mutta uudistuksia on luvassa. 

Sote-hanke herätti minut pohtimaan Apteekkireformia uudelleen

Olin jo ajatellut siirtyä ajatuspajassani seuraavan aiheen pariin, kun näytti siltä että Apteekkireformi on hyvässä vauhdissa eikä se tarvitse enää perään katsomista: kansanedustajat tekevät työnsä ja uudistavat lääkejakelua tarvittavalla tavalla.

Mutta sitten tuli Sote. Tutustuin Soten vaikutuksista tehtyyn yhteenvetoon ja huomasin, että eihän siinä ole juuri villoja kansalaisten kannalta. Lyhyesti sanottuna, Sote ei näytä kovin selkeältä eikä uskottavalta. Paljon on vielä kehitettävää ja toivonkin ettei Sotea (ja erityisesti maakuntamallia) oteta nykymuodossaan käyttöön. Olen kirjoittanut Sotesta monta analyysiä, eikä niistä sen enempää, mutta miten Sote liittyy apteekkeihin? Ei mitenkään. Lääkejakelua ei ole pohdittu Soten yhteydessä, vaikka olisi pitänyt.

Sote-ehdotuksen mukaan terveyskeskukset muutetaan Sote-keskuksiksi ja myös yksityiset tahot voivat perustaa näitä keskuksia. Koska en löytänyt konkreettista hyötyä kuvatusta uudistuksesta, niin ryhdyin miettimään, mitä asialle voisi tehdä.

Oivalsin pian, että Apteekkireformiin on liitettävä vielä yksi asia: Reseptilääkkeitä on voitava jatkossa ostaa lääkärissäkäynnin yhteydessä. Se on kätevää ja potilaalle lisäarvoa tuovaa. Käytännössä se tarkoittaa, että nykyinen systeemi, jossa lääkkeiden määrääminen ja niiden myyminen on pidetty visusti erillään, on siis purettava.

Jos tuo uudistus tehdään, pitää varmistaa, ettei lääkäreille tule kiusausta kirjoittaa turhia reseptejä ja siten lisätä oman Sote-keskuksen myyntiä aiheettomasti. Tämä pohdinta puolestaan johti ajatukseen, että voisivatko reseptilääkkeet olla ilmaisia? Ei olisi kiusausta lisämyynnin luomiseen, kun siitä ei saa liikevaihtoakaan.

Kyllä, reseptilääkkeet voisivat olla ilmaisia

Suomessa käytettävän lääkekorvausjärjestelmän mukaan meillä on jo nyt käytännössä valtion antama lupaus ilmaisista lääkkeistä.

 

Reseptilääkkeistä 94 % kuuluu Kela-korvattavien lääkkeiden joukkoon. Korvausluokkia on kolme: 40%, 65% ja 100%. Apteekin asiakas maksaa lääkkeensä täysimääräisesti 50 euroon asti (alkuomavastuu), jonka jälkeen hän saa ostoista korvausluokan mukaisen Kela-korvauksen. Näin edetään, kunnes lääkekatto eli vuosiomavastuu (605,13 €) täyttyy. Sen jälkeen Kela-korvattavat reseptilääkkeet ovat ilmaisia.

Seuraavasta kuvasta näkyy, että vuonna 2015 Kela-korvattavien lääkkeiden verollinen vähittäismyynti oli 1,9 Mrd€. Näistä ostoista maksettiin Kela-korvauksia 1,4 Mrd€. Eli 71% reseptilääkkeiden myyntihinnasta kilahti apteekin kassaan verovaroista. Onko Suomi tukipolitiikan hölmölä vai mistä on kyse?

Apteekin asiakkaalta veloittamassa myyntihinnassa on lääkkeen tukkuhinnan lisäksi mukana apteekin kate, apteekkiveron osuus ja arvonlisävero. Jos kerran verovaroin maksetaan 71% tuosta hinnasta, niin kannattaisiko valtion ylläpitää reseptilääkkeiden varasto itse ja jakaa lääkkeet ilman välikäsiä? Paljonko reseptilääkkeet maksaisivat valtiolle? Julkisista lähteistä ei ole saatavilla tarkkaa tietoa reseptilääkkeiden tukkuhinnoista. Arvioin Fimean ja Kelan julkaiseman ”Suomen lääketilasto 2015” –tietojen perusteella, että reseptilääkkeiden tukkuhinta olisi vuonna 2015 ollut 1,5 Mrd€.

Periaatteessa reseptilääkkeet voisivat olla ilmaisia seuraavien edellytysten täyttyessä:

  • 3,8 miljoonaa suomalaista sai Kela-korvausta vuonna 2015. Jos 3,8 miljoonaa ihmistä maksaa 50€ alkuomavastuun, saadaan valtion kassaan 190 milj.€.
  • Jos tukkuhinta oli 1,5 Mrd€, niin Kela-korvaukseen käytettävät varat 1,4 Mrd€ ja alkuomavastuulla kerätyt 190 milj.€ riittävät kattamaan lääkkeiden hankintahinnan ja ne voitaisiin antaa kansalaisille ilmaiseksi.

Tietenkään asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Seuraavassa listassa on asioita puolesta ja vastaan, joita on myös tarkasteltava tässä yhteydessä.

  • Kuluttajien ostovoima paranee, jos reseptilääkkeet olisivat ilmaisia. On hyvin todennäköistä, että aikaisemmin reseptilääkkeisiin käytetyt menevät suoraan kulutukseen ja siten lisäävät kansantalouden aktiivisuutta. Nykysysteemillä rahoitetaan verovaroin apteekin tulosta ja kun privileegiojärjestelmässä tulos kasaantuu harvoille, niin se ei myöskään palaudu yhtä tehokkaasti takaisin kotimaiseen kulutukseen.
  • On mahdollista, että toimeentulotukien tarve pienenee, kun ihmisille jää aikaisempaa enemmän rahaa käytettäväksi.
  • Apteekkiveroa ei enää perittäisi. Sen myötä säästetään hallinnollisissa kuluissa ja yksinkertaistetaan toimintaa. Apteekkiveron poistuminen vähentää valtion saamaa apteekkiverotuloa noin 160 milj. euroa vuodessa. Tätä menetystä kompensoi se, että kun apteekkivero poistuu, sitä ei tarvitse hinnoitella lääkkeiden myyntihintaan eli lääkkeiden hinnat voivat laskea heti keskimäärin noin 7 %.
  • Huomattava on, että apteekkiveron poistaminen alentaa reseptilääkkeiden lisäksi myös itsehoitolääkkeiden hintoja. Todennäköisesti apteekkivero kannattaa poistaa siis myös itsehoitolääkkeiden myynnistä. Tällöin on valvottava, että muutos näkyy kuluttajahintoja alentavasti.
  • Valtion saama alv-tulo vähenee, kun alvia ei tule lainkaan reseptilääkkeistä ja itseoitolääkkeiden osalta sitä maksetaan aikaisempaa pienemmästä summasta. Toki kokonaistaloudellisesti asia on positiivinen, vaikka pelkän verokertymän näkökulmasta katsottuna näin ei ole. Toisaalta muutoksen myötä ostovoima paranee sadoilla miljoonilla euroilla ja ne rahat todennäköisesti menevät kulutukseen ja korkeamman alv-luokan ostoihin. Eli lopulta alv-kertymä taitaakin kasvaa tämän muutoksen myötä.
  • Apteekkareilta saatu tuloverokertymä pienenee, jos osa liiketoiminnasta katoaa tämän muutoksen johdosta. Kertymää ei kuitenkaan menetetä kokonaan. Joka tapauksessa apteekkari-proviisorit ovat todennäköisesti jatkossakin työmarkkinoilla ja siten maksavat tuloveroa valtiolle.
  • Joka tapauksessa toiminimipohjainen apteekkitoiminta pitää tulevaisuudessa muuttaa oy-muotoiseksi toiminnaksi. Tällöin verokertymä pienenee automaattisesti yhteisöverokannan piiriin siirtymisen johdosta.
  • Neuvontapalvelun heikentymisellä ei pidä pelotella ihmisiä. Neuvonta voidaan suunnitella tehtäväksi monissa eri kanavissa: sähköisesti, kirjallisesti, suullisesti, chattina ja henkilökohtaisena palveluna. Asiakas valitsee itselleen sopivimman tavan. Nykyäänkin vuosikaton täyttymisen jälkeen asiakas maksaa 2,50 € suuruisen kiinteän maksun per asiointikerta. Sillä katetaan neuvontapalvelun järjestäminen. Sama toimintamalli voisi toimia jatkossakin.
  • Yliopistojen apteekit pitää myös ottaa mukaan suunnitteluun. Tässä ei ole niitä käsitelty lainkaan. Selvää on, että uudistuksen myötä Yliopistojen apteekkien tulonmuodostus muuttuisi. Mutta Apteekkireformia ei voi jättää tekemättä sen vuoksi, että yliopistojen rahoitukseen tulee paikattavaa. Apteekkitoimialaa on voitava kehittää toimialan ehdoilla, eikä lääkkeiden käyttäjiä voi pitää maksumiehinä koulutusmenoille.

Ovatko päättäjät ideologioidensa vankeja?

Tässä esitetty pohdinta ilmaisista reseptilääkkeistä osoittaa, että uudelleen ajattelulle kannattaa uhrata muutama hetki. Meidän on tasapainotettava Suomen talous ja meidän on löydettävä keinot kestävyysvajeen taltuttamiseksi.

Onnistuneissa toimialareformeissa on kyse innovaatioista, ei pikkuviilauksesta. Innovaatiot tarkoittavat mullistavia ajatuksia ja oikeasti uusia tapoja toimia. Lean-ajattelu ja asiakkaille lisäarvoa tuottavat prosessit on oltava lähtökohtana. Mitään ratkaisua ei saa sulkea alkuvaiheessa pois ideologisiin syihin vedoten. Vain kansalaisten etu saa olla ohjenuorana.

Kokoomuslaisena yksityisyrittäjänä voin sanoa, että ilmaiset lääkkeet ja valtio-ohjattu nollatulosyksikkömallinen reseptilääkejakelu kuulostaa sosialisoinnilta ja sopimattomalta puheelta kokoomuslaisen suuhun. Sitä se ei kuitenkaan ole. Joissakin tilanteissa yksityistäminen on oikea ratkaisu, joissain tilanteissa taas valtion asiaan puuttuminen on järkevin tapa pitää hyvinvointivaltio hengissä.

Lääkejakelu on toimintaa, jossa voidaan hyödyntää teknologiaa, logistisia ratkaisuja, palvelumuotoilua, verkkostoja jne. paljon nykyistä paremmin. Lääkejakelulle on muitakin vaihtoehtoja kuin nykyinen apteekkiverkko. Myös etätoimitukset ja monet muut verkkokauppojen käytännöt ovat jo arkipäivää ja niitä voidaan edelleen kehittää osana toimialan muutosta. Jakeluratkaisuja on mietittävä, jos tätä ehdotusta edistetään ja varmaa on, että hyviä ratkaisuja on olemassa.

Uudistus ei edellytä merkittäviä investointeja

Valtakunnallisesti käytössä oleva sähköinen e-reseptijärjestelmä kuin myös omavastuun kertymisen seurantaan suunniteltu tietojärjestelmä toimivat hyvin. Viimeisin kehitysaskel otettiin huhtikuussa 2015, kun siirryttiin reaaliaikaiseen lääkeostotietojen siirtoon Kelan ja apteekkien välillä.

Jos päätettäisiin siirtyä malliin, jossa kansalaiset maksavat 50 € alkuomavastuun ja sen jälkeen lääkkeet ovat ilmaisia, niin ei tarvita uusia tietojärjestelmäinvestointeja. Tarvittava toiminnallisuus on jo olemassa ja käytössä. Systeemeistä vain poistettaisiin korvausluokkien ja vuosiomavastuun käsittely. Tietojärjestelmät on rakennettu julkisin varoin, joten mitään ongelmaa niiden käytöstä tähän tarkoitukseen ei ymmärtääkseni ole.

Luonnollisestikin hankintaprosesseihin tarvitaan tietojärjestelmä, mutta niitä on tarjolla runsaasti. Voisi kuvitella, että lääkefirmat toimivat mielellään yhden hankintatahon kanssa verrattuna siihen, että ne nyt palvelevat jokaista yksittäistä apteekkia. Tehostumishyötyjä syntyy heti ja mahdollisuuksia myös tukkuhintojen alentamiseen.

LOPUKSI

Kun kansanedustajat, ministerit ja virkamiehet seuraavan kerran pohtivat Apteekkireformia, niin toivon että he tekevät sen avoimin mielin. Toivon, että tämä kirjoitus innostaa heidät miettimään asioita eri näkökulmilta. Lisäksi toivon, että heillä on halua tehdä merkittävä, positiivinen jälki historiaan. Ei tyydytä ympäripyöreisiin näennäisuudistuksiin, vaan tehdään lisäarvoa tuottava ja kansalaisia palveleva ratkaisu. Suomi kiittää.

Tukipolitiikan hölmölässä on uskallettava tehdä uudistuksia. Apteekkitoimiala ei poikkea muista toimialoista: maailman muutosten myötä liiketoimintaympäristö muuttuu ja rajuimmillaan bisnes voi sulaa alta pois kokonaan. Niin kävi myös C-kasettimiehelle. Uutta toimintaa on keksittävä, kun vanha tuote ei enää käy kaupaksi.

***

Tämä artikkeli on julkaistu Uusi Suomi Puheenvuoro -palstalla 29.1.2017.

#tolkunpolitiikkaa

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): 2017 Uusi Suomi -blogit, Apteekkireformi, Johtaminen ja päätöksenteko, Politiikka, Yhteiskunta, Yleinen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.