Lääkkeiden saatavuus on surkea isoissa kaupungeissa

Julkaisin syksyllä 2016 kirjan nimeltä ”Apteekkireformi”, koska apteekkijärjestelmämme kaipaa pikaista ja perusteellista remonttia. Esitin kirjassa kuusi keinoa, jotka toteutuessaan tuottavat lopputuloksena alalle reilua kilpailua ja kansalaisille halvempia lääkkeitä.

Tällä hetkellä apteekkibisneksen harmaat alueet tulevat meille kalliiksi ja toimialan tehottomuus hätkähdyttää. Käytämme valtavat miljardit verovaroja lääkejakelun järjestämiseen vanhanaikaisella ja jäykällä tavalla. Lääkkeet ovat meillä muita maita kalliimpia, eikä Kela-korvausten kasvulle näy loppua. Kehitys ei selity pelkästään sillä, että ikääntyvä väestö popsii yhä enemmän lääkkeitä.

Toimialalla on niin paljon sisäkkäisiä, rinnakkaisia ja päällekkäisiä rakenteita, että havaittuja ongelmia ei voida korjata systeemiä tilkitsemällä. On uskallettava tehdä perustavanlaatuisia uudistuksia. Ongelmana on se, että poliitikot eivät näytä olevan kiinnostuneita puuttumaan pienen etuoikeutetun apteekkaripiirin bisneksiin.

On hyvä ymmärtää, että apteekkien vuotuisesta yli 3 miljardin liikevaihdosta iso osa tulee Kela-korvausten kautta veronmaksajien pussista. Loput maksaa kuluttaja ja on laajasti tiedossa, että esimerkiksi paljon lääkkeitä käyttävien eläkeläisten lääkemenot ovat merkittävät. Luulisi siis päättäjiä kiinnostavan, miten tehokkaasti lääkejakelu toimii ja millä hinnalla lääkkeitä myydään. Tällä hetkellä lääkejakelua ei kuitenkaan kilpailuteta mitenkään eikä toiminnalle anneta mitään tehokkuustavoitteita. Lääkkeiden hintakehitykseen ei käytännössä puututa. Sen sijaan luodaan toimintaympäristö, joka käytännössä antaa pienelle apteekkarijoukolle ja parille lääketukkukaupalle luvan painaa rahaa apteekkibisneksen avulla. Mielestäni apteekkimonopolin ylläpito jarruttaa lääkejakelun toiminnallista kehitystä ja mahdollistaa tuotteiden ylihinnoittelun.

Yksi Apteekkireformi-kirjassani esitellyistä uudistuksista on seuraava: Luovutaan nykyisestä apteekkien lukumäärää ja sijoittumista määrittelevästä lupakäytännöstä.

Tämä uudistus tarkoittaa, että toiminnan laadun takaama apteekkilupa tarvittaisiin jatkossakin, mutta sen saamiseen riittäisi pätevyysvaatimusten ja toiminnalle asetettujen laatuvaatimusten täyttäminen. Lupaa annettaessa ei rajoitettaisi apteekkien lukumäärää, huolehdittaisiin vain toiminnan laadusta. Uudessa systeemissä ei myöskään tarvittaisi paikkakunnan nykyisen apteekkarin ”lupaa” kilpailijan tulolle (koska sitä ei kuitenkaan saa), vaan annettaisiin markkinavoimien määritellä tarvittavien apteekkien määrä valtakunnassamme.

Puolueet vasemmalta oikealle ovat olleet haluttomia kehittämään apteekkitoimintaa Suomessa. Keskustelu on kuitenkin saatu käyntiin ja onkin viitteitä siitä, että asiaa harkitaan monessa puoluetoimistossa. Jopa pääministerin kyselytunnilla kävi ilmi, että hallitus pohtii apteekkikäytännön uudistamistarpeita. Mielestäni tarve on ilmeinen ja se on perustellusti osoitettu. Tarvittaisiin vain niitä päätöksiä.

Kuntapäättäjät ovat olleet saamattomia apteekkipalveluiden kehittämisessä

Kansanedustajien ja puolueiden toimenpiteitä odotellessa on kuntapäättäjilä mahdollisuus vaikuttaa apteekkien määrään. On käsittämätöntä, miksi kaupungit eivät ole pitäneet huolta riittävän apteekkiverkoston laajuudesta. Apteekkireformia vaadittaessa vastustajat pelottelevat sillä, että uudistusten myötä syrjäseuduilta loppuisi lääkejakelu. Ei pidä paikkaansa. Sen sijaan suurissa kaupungeissa on jo nyt huono palvelutaso mitä tulee lääkkeiden saatavuuteen ja asioinnin helppouteen. Apteekkien lukumäärän sääntelystä on luovuttava pikaisesti.

Tekemäni selvityksen mukaan 

  • Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on surkea apteekkitiheys verrattuna koko valtakunnan tilanteeseen. Väestönkasvun vaikutusta ei ole huomioitu lupapäätöksissä.
  • Valvontajärjestelmä ja viranomaisohjaus eivät ole kehittyneet yhteiskunnan muutosten mukana. Apteekkilupia ei ole lisätty samassa suhteessa, kun kaupungistuminen on edennyt. 
  • Kaupungeissa ei ole tunnistettu asiointialueiden kehityksen vaikutusta: apteekkeja ei ole syntynyt riittävästi sinne, missä ihmiset luontaisesti asioivat. Esimerkiksi kauppakeskuksissa on tarjolla hämmästyttävän vähän apteekkipalveluita verrattuna niissä asioiviin ihmismääriin.

Suomen Apteekkariliitto kertoo vuoden 2015 vuosikatsauksessaan, että apteekkitiheys on Suomessa 6.700.  Se tarkoittaa, että yhden apteekin vaikutuspiirissä on keskimäärin 6.700 asukasta. Maassamme on 816 apteekkia ja apteekkien sivutoimipistettä. Kyseinen tunnusluku on ollut tällä vakiintuneella tasolla jo vuosien ajan, joten on ajateltavissa että viranomaisten mielestä nykyinen apteekkiverkosto tarjoaa hyvän palvelutason suomalaisille. On huomattava, että tällä tunnusluvulla ei ole mitään tekemistä markkinoiden tarpeen kanssa. Todellisuudessa apteekkeja mahtuu maahamme runsaasti enemmänkin.

Totta on se, että koko valtakunnan tasoisena lukuna apteekkitiheys on kohtalainen (jos ei oteta huomioon kilpailun puuttumista). Totta on myös se, että meillä on apteekkipalveluita tarjolla pienissäkin kunnissa. Ongelma on siinä, että isoissa kaupungeissa apteekkitiheys on liian huono eikä se ole lähelläkään viranomaisten hyvänä pitämää 6.700 asukkaan tasoa. Päättäjille raportoitu ”hyvä” valtakunnallinen apteekkitiheys näyttäytyy aivan toisenlaisena arkielämässä. Tässä esimerkki tiedonpesusta, jolla on ollut päätöksentekoa vääristävä vaikutus.

Helsinkiin pitää perustaa heti ainakin 30 uutta apteekkia, ja se on vasta alkusoittoa

Oheisessa kuvassa 1 on esitetty apteekkitiheys 14 kaupungissa. Yhdessäkään näistä tutkituista kaupungeista apteekkien lukumäärä ei yllä koko maan 6.700 asukasta/apteekki –tunnuslukuun. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkastelluissa kaupungeissa on lukumääräisesti liian vähän apteekkeja, jotta viranomaisten hyväksymä palvelutaso toteutuisi. Turussa ja Lahdessa ollaan lähimpänä valtakunnallista tavoitetta. Suhteellisesti huutavin pula apteekeista on Espoossa, missä vain 17 apteekkia palvelee yli 270.000 asukasta. Apteekkitiheys on 15.970.

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi kuntien päättäjät eivät ole vaatineet uusia lupia tai miksi lupaviranomainen ei ole omissa tarkastus- ja valvontarooleissaan tätä tilannetta havainnut.

Kuvassa 2 on esitetty uusien apteekkien tarve tarkastelluissa kaupungeissa, mikäli valtakunnallista tunnuslukua käytettäisiin lupakäsittelyn perusteena. Laskelma osoittaa tarkasteltujen 14 kaupungin osalta, että alueen 2,3 miljoonaa asukasta varten tarvittaisiin vähintään 338 apteekkia. Nykyään niitä on tällä alueella 220, joten uusien apteekkilupien tarve olisi 118 kappaletta.

Kuvasta näkyy, että uusia apteekkeja pitäisi heti perustaa esimerkiksi Helsinkiin 30, Espooseen 24 ja Vantaalle 18 kappaletta.

Lupaus

Apteekkiliiketoiminnan altistaminen kilpailulle on välttämätöntä. Uskon, että vähittäiskaupan kilpailurajoitukset eli toimilupien määräsääntely poistetaan hyvin pian. Sen ylläpidolle ei ole pitäviä perusteluja. Nykyjärjestelmässä olevat epäkohdat vaativat aitoja korjausliikkeitä.

Toivon, että kansanedustajat tekevät lainsäädäntötyönsä oikein ja kehittävät yhteiskuntaa kansalaisten ehdoilla ja kansalaisten parhaaksi. Alalle on saatava kilpailua. Nykymalli on kestämätön ja se on epäreilu. Häviäjänä on koko kansa.

Kansanedustajien toimia odotellessa lupaan itse tehdä kaikkeni riittävän kattavan apteekkiverkoston luomiseksi Helsinkiin.

Jos tulen valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon, niin tulen vaatimaan Fimealta toimenpiteitä Helsingin apteekkitiheyden nostamiseksi vähintään valtakunnalliselle keskiarvon mukaiselle tasolle. Tämä tarkoittaa heti 30 uuden apteekin perustamista. Edellytän myös, että lupapäätöksissä huomioidaan asiointitihentymät ja varmistetaan, että apeekkipalveluita on riittävästi saatavilla siellä, missä ihmiset luontaisesti liikkuvat.

 

Bonus: Jos apteekkien määrä saadaan merkittävästi kasvuun, syntyy kilpailua ja mahdollisuus lääkemenojen hintatason alenemiseen. Lakimuutosta odotellessa lisääntynyt apteekkien määrä voi nimittäin parhaimmillaan vaikuttaa apteekkien valikoimiin siten, että hyllyissä olisi tarjolla myös ne edullisimmat valmisteet. Nyt niitä ei siellä ole, vaan kilpailun puuttuessa valikoimat painottuvat hintahaitarin yläpäähän.

PS. Jos toimialalla tai viranomaisten toimesta väitetään, että käsitykseni lääke- ja itsehoitolääkkeiden sekä vapaakauppatuotteiden korkeista hinnoista on väärä, niin olen valmis tekemään maksutta analyysin suomalaisten apteekkien valikoimista ja hinnoista. Otan mielelläni vastaan tiedot apteekkien valikoimista tätä analyysiä varten. Periaatteessa tuo tieto pitäisi olla open data –pohjaisesti kaikkien käytössä, koska verovaroin tätä järjestelmää ylläpidämme.

***

Teksti on julkaistu Uusi Suomi Puheenvuoro -palstalla 13.1.2017.

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): 2017 Uusi Suomi -blogit, Apteekkireformi, Helsinki, Johtaminen ja päätöksenteko, Politiikka, Yhteiskunta, Yleinen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.