Moonshot – kuuhullujen salainen ase

Työelämään on tullut uusi ilmiö, moonshot. Se tarkoittaa järjettömän isoja tavoitteita ja mahdottomalta tuntuvia unelmia. Yhä useammalla työpaikalla kurkotellaan tähtiin sen sijaan, että tavoiteltaisiin ”realistisesti saavutettavissa olevaa” kehitystä. Hulluinta tässä isosti haaveilemisessa on, että se toimii.

Moonshot on rohkeiden ihmisten laji. Se on salainen ase ja ylivertainen kilpailukyvyn lähde ihmisille, jotka eivät pelkää tulevaisuutta, vaan haluavat rakentaa sen itse. He asettavat riman reilusti korkealle ja sen jälkeen keksivät riman ylittävät ratkaisut. He uskovat itseensä ja innostavat myös kaveria onnistumaan.

Suomesta on kadonnut tuhansia työpaikkoja, mutta silti tekemätöntä työtä ja loistavia bisnesmahdollisuuksia on runsaasti ympärillämme. On vain nähtävä missä ne työt ovat ja on ryhdyttävä hommiin. Samalla päättäjien on muutettava yhteiskunnan systeemit sellaisiksi, että kansalaiset voivat loikkia innovaatiohyppyjä minkään estämättä.

Olen itsekin ollut tekemässä moonshot-tavoitteista totta. Esimerkkinä firma, jonka tuotantotavoite satakertaistettiin. Uutta porukkaa ei palkattu, sillä kuuhulluina visionääreinä aavistimme, että sopivan innovaation avulla lähes utopistiselta näyttävä tavoite voi toteutua. Näin myös kävi: porukka innostui, uudisti ajattelua ja saavutti tavoitteet.

Otetaan moonshot myös Helsingin tulevaisuuden mittatikuksi. Ei tyydytä keskinkertaisuuteen eikä varsinkaan hyväksytä huonoja suorituksia. Tehdään historiaa positiivisella tavalla. Tavoitellaan aina vain parempaa Helsinkiä. Tehdään joka päivä asiat paremmin kuin eilen.

Ajatelkaa, jos pääkaupunkimme tavoitteeksi asetettaisiin vuokratason puolittaminen tai jos päätettäisiin nollata hiilidioksidipäästöt? Tai miltä kuulostaisi, jos tavoitteena olisi kaupunkilaisten työttömyyden poistaminen tai vaikkapa yritysten määrän tuplaaminen?

Mahdottomilta näyttävät pulmat ovat juuri niitä asioita, joihin innovaatioyhteiskunnassa on tartuttava. Niiden ratkaiseminen tuottaa hyvää laajalle ja nopeasti. Se edellyttää, että ei tyydytä näennäisuudistuksiin. Niitä ei tarvitse kukaan. Rima reilusti korkealle!

Moonshot-tavoitteiden toteutumisen yhtenä ehtona on, että megaloikkien esteenä olevat asiat poistetaan. Tämä haastaa poliitikot uudella tavalla: Jähmeän tahmea diilaaminen ei enää onnistu, menestymistä ei kannata rajoittaa, eikä päätöksentekosysteemi voi olla vuosikausia pyörivä karuselli. Kuuhullut visionäärit eivät noudata vaalikausien rytmiä, he menevät ja tekevät oman tulevaisuutensa.

Moonshot-tavoitteiden toteutuminen ei ole vain poliitikoista kiinni. Meistä jokaisella on siinä roolinsa: ei mitätöidä toisen ideoita eikä vähätellä muiden osaamista ja annetaan kaikille mahdollisuus. Saara Aalto voitaisiin kruunata moonshot-koulukunnan kunniajäseneksi. Hän todisti, että isosti unelmoiminen ja rohkea toteutus vievät pitkälle. Noloa, että Suomi hävisi Britannialle, kun keskityimme tuen antamisen asemesta kateuden ja vähättelyn ruokkimiseen.

Miksi kannattaa unelmoida suuria ja miksi kuuhun kannattaa kurkotella? No siksi, että kuu on niin korkealla, että se valaisee pienimmätkin yksityiskohdat. Kaikki tulevat nähdyksi ja kaikilla on mahdollisuus onnistua. Myös sinulla.

***

Kolumni on julkaistu Puoli kaupunkia -lehdessä 5.1.2017.

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): Helsinki, Johtaminen ja päätöksenteko, Politiikka, Puoli Kaupunkia -kolumnit, Yhteiskunta, Yleinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.