Autoviha heikentää Helsingin kilpailukykyä ja haittaa arkea

Trumpismi valtaa uhkaavasti tilaa Helsingin päätöksenteossa. Trumpismilla tarkoitan sitä, että esityksiä tehdään tosiseikat sivuuttaen ja seurauksista piittaamatta. Osaoptimointi kukoistaa eikä kokonaisvaikutusten arviointi vakuuta. Pääasia näyttää olevan, että oma ehdotus etenee ja saa huomiota.

Samoin tyhmä johtaminen yleistyy päätä huimaavaa vauhtia. On käsittämätöntä, että tässä hienossa kaupungissamme on yhtäaikaisesti menossa seuraavanlaiset ”uudistukset”:

  • Kantakaupungissa tapahtuvaa autoilua halutaan vaikeuttaa ja jopa kokonaan estää.
  • Kaupunkiin tulevien valtaväylien läpäisykyky halutaan heikentää puoleen nykyisestä.
  • Kantakaupungin alueella halutaan kieltää toimitilojen muuttaminen asunnoiksi.
  • Julkisen liikenteen maksuja korotetaan.

Täysin ristikkäiset hankkeet ovat järjettömiä

Jos halutaan autoton keskusta ja kaupungin asukkaat iloisesti leikkimään kävelykaduille, niin voisi olla hyvä idea sallia asuntojen rakentaminen kantakaupunkiin. Asuntopulasta huolimatta asuntoja ei kuitenkaan saa rakentaa. On nimittäin esitetty, että keskustassa vyöhykkeellä 1 rakennusten pääkäyttötarkoituksen muuttamista  toimitiloista asumiseen ei sallita lainkaan.

Jos taas halutaan autottomia ihmisiä keskustaan suurin määrin shoppailemaan ja työtä tekemään, olisi julkisen liikenteen oltava nykyistä houkuttelevampaa. Hintojenkorotus ei ainakaan tue tavoitetta julkisen liikenteen lisääntymisestä.

Jos halutaan, että keskustassa on vilkasta kaupankäyntiä ja vireätä yritystoimintaa, niin varmaan pitäisi miettiä ihmisten ja tavaroiden logistiikkaa nykyistä paremmin. Nyt siihen ei käytännössä oteta kantaa. Yrittäjät kantavat vastuun ja päättäjät fiilistelevät.

Jos työpaikkoja halutaan pitää keskustassa, eikä siellä ole riittävästi asuntoja ja samaan aikaan autoilua hankaloitetaan, niin ainakin pääsisääntuloväylillä pitäisi liikenteen sujua. Bulevardikehityksen seurauksena matka-ajat tuplaantuvat ja ihmisten arki hankaloituu. Positiivista on, että arjen ongelmia syntyy tasapuolisesti kaikille, kun bulevardeja rakennetaan kaikkiin suuntiin niin Lahdenväylälle, Länsiväylälle, Turunväylälle kuin Hämeenlinnanväylällekin.

Eivätkö kävelijät mahdu Esplanadille? Olisiko ruuhkakävelymaksulle tarvetta?

Uuden esityksen mukaan Esplanadista tehdään kävelykatu. Miksi ihmeessä? Eivätkö kävelijät mahdu siellä kulkemaan? Sekä Pohjois- että Etelä-Esplanadin molemmin puolin on leveät jalkakäytävät ja lisäksi puiston keskellä on laaja alue ihan vain kävelyä varten.

En ole huomannut häiritsevää ruuhkaa tuolla kadunpätkällä muulloin kuin vapunpäivänä. Muina päivinä siellä mahtuu kulkemaan oikein hyvin. Puhumattakaan viereisestä Aleksanterinkadusta, joka on yleensä suorastaan autio. Sama ilmiö on havaittavissa muilla espaa ympäröivillä kadunpätkillä.

Ehdotan, että otetaan vaikkapa viikon seurantajakso ja selvitetään Esplanadeilla oleva kävelyliikenteen määrä. Eli tehdään ihan perinteinen liikennelaskenta ja sen tulosten perusteella arvioidaan, tarvitaanko kävelijöille lisää tilaa vai ei.

On varmasti vihreän modernia vaatia autotonta keskustaa, mutta joku faktaperustelukin voisi olla paikallaan Suomessa, jossa etäisyydet ovat edelleen pitkiä ja auto on aika monen perheen luonnollinen kulkuväline. Myös vaikuttavuusarviointi liittyen autovihan tuottamiin liiketoimintavaikutuksiin ja ihmisten arjen sujumiseen on välttämätön. Sillä on merkitystä, kuinka hankalaksi ihmisten arki muodostuu uudistusten myötä. Hyvinvoinnista puhutaan laajasti, mutta siitä ei olla huolissaan, jos kävelyintoilun johdosta työmatkoihin kuluva aika kasvaa olennaisesti tai jos asiointi tehdään nykyistä vaikeammaksi.

Asuntorakentaminen on henkisesti vaikea juttu ja nostattaa kateuden pintaan

Alun perin keskusta-asunnoiksi rakennettuja kerrostaloja on aikanaan muutettu toimistotiloiksi. Nyt on havaittu, etteivät ne enää ole optimaalisia työntekopaikkoja, vaan olisi fiksumpaa palauttaa ne alkuperäiseen asuntokäyttöön, mutta tämä ei kaupungille käy. Miksi ihmeessä ei käy? Tilojen sopimattomuus nykyaikaiseen työntekoon tai se, että toimitiloja on jo nyt tyhjillään runsaasti, on ohitettu päätösesityksessä. Edes asuntopulalla ei näytä olevan vaikutusta asian käsittelyyn.

Esityksen perusteluissa on yksityiskohtia, jotka ovat mielestäni liian hataralla pohjalla jotta totaalikielto käyttötarkoituksen muutokselle olisi perusteltu. Esityksen mukaan kantakaupungin vyöhykkeen 1 toimitiloja ei saisi muuttaa asuntokäyttöön ja tätä on perusteltu  mm. seuraavasti:

  • ”Runsas ja monipuolinen työpaikkatarjonta on keskeinen syy kaupungin väestönkasvulle ja kantakaupunki on tämän vetovoiman keskus.”
    Jostain syystä työpaikkoja on siirtynyt pois keskustasta kaupungin laitamille, mm. lähemmäksi lentokenttää. Tätä ei huomioida perusteluissa, vaan toivotaan keskustavetovoiman edelleen olevan totta. Olen myös sitä mieltä, että kaupungistuminen tai Helsingin väestönkasvu ei aiheudu ydinkeskustan työpaikkojen määrästä, vaan on ihan globaali ilmiö oli työpaikkoja tarjolla tai ei.
  • ”Alueilla, jossa käyttötarkoituksen muutoksia rajoitetaan, yritysverkostojen toiminta voi jatkua ja erityisesti pienten, aloittelevien ja keskisuurien yritysten toimintaedellytykset säilyvät ja toimitiloja modernisoidaan nykypäivän tarpeisiin.” 
    Esityksen tekijät siis toivovat, että toimimattomia toimitiloja modernisoidaan, vaikka tilojen käyttäjät ja omistajat eivät sitä halua. Perustelun tekee ontoksi myös se tieto, että pienillä ja aloittelevilla yrityksillä ei juurikaan ole taloudellista mahdollisuutta asettua kantakaupungin kalleimpiin kortteleihin toimintaansa käynnistelemään.
  • ”Periaatteet rajoittavat kiinteistönomistajien mahdollisuutta tehdä voittoa kiinteistökehityksellä.
    Tämä perustelu on kaikkein oudoin ja hämmentävin. Virkamiesten tehtävänä ei pitäisi olla minkään yrityksen voitonteon esteenä. On käsittämätöntä, että kiinteistöjen käyttörajoituksia annetaan sillä perusteella, että halutaan rajoittaa kiinteistöjen omistajien mahdollisuutta tehdä liiketoiminnallaan voittoa. Huolestuttavaa politikointia virkamiestasolla.

Edellä mainittujen lainausten lähde:  Kaupunkisuunnittelulautakunta 39/13.12.2016. Periaatteet käyttötarkoituksen muutoksille toimitiloista asumiseen kantakaupungin rajatulla alueella. SELOSTUS 29.11.2016

Tuntuu siltä, että kantakaupungin kehittämisen kokonaisuus ei ole hallinnassa

Jollakin taholla on saatu idea kivoista bulevardeista ja autottomasta keskustasta, mutta ei kanneta vastuuta hankkeiden käytännön seurauksista.

Kenen etu voi olla esimerkiksi se, että Lahdenväylää pitkin keskustaan töihin tuleva perheenisä/-äiti viettää jatkossa tunnin nykyistä pidempään työmatkoilla ja lasten päivähoitoaika pitenee vastaavasti?

Tai kenen etu on se, että asuntoja jätetään rakentamatta keskustaan, vaikka se on juuri se paikka, jossa ihmiset haluavat asua ja jonne rakentajat haluavat niitä rakentaa?

***

Teksti on julkaistu Uusi Suomi Puheenvuoro -palstalla 28.12.2016.

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): 2016 Uusi Suomi -blogit, Helsinki, Politiikka, Yhteiskunta, Yleinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.