Onko yksinäinen olemassa?

Ollaanko kavereita? Mitä sulle kuuluu? Kaikilla ei ole kavereita. Eikä kaikille kuulu hyvää. Joukossamme on jopa puoli miljoonaa suomalaista, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Heiltä ei kukaan edes kysy kuulumisia puhumattakaan lämpimän halauksen antamisesta.

Yksinäisyys on tasa-arvoista. Yksinäisiä on kaikissa ikäluokissa, kaikissa tuloluokissa, naisissa ja miehissä. Kaveruutta ei voi ostaa, vaan siihen tarvitaan toisen ihmisen läsnäoloa ja huomatuksi tulemista.

Muumilaaksossakin vieraillut Näkymätön Lapsi on läsnä kaikissa päiväkotiryhmissä ja koululuokissa. Ja aikuiseksi varttunut Näkymätön Lapsi löytyy jokaiselta työpaikalta. Ympärillämme on kiusattuja ja kiusaajia, eristettyjä ja eristäytyneitä.

Pitkittynyt yksinäisyys on pahempi terveyshaitta kuin tupakointi tai ylipaino. Yksinäisyys voi horjuttaa ihmisen psyykeä ja pahimmillaan se on vakava uhka terveydelle. Siksi on tärkeää, että ympärillä oleviin ihmisiin syntyy emotionaalinen yhteys ja että jokainen tuntee kuuluvansa johonkin porukkaan. Karuimmillaan yksinäinen hakee elämäänsä merkitystä vaikkapa koulusurmaa suunnittelemalla, kuten lehdistä olemme saaneet lukea.

Yksinäisyyden kierre on katkaistava. Yksi tapa kierteen katkaisemiseksi on varmistaa, että omassa elinpiirissä olevat ihmiset tulevat nähdyksi – kuten vaikkapa työkaveri, naapuri tai vaikkapa kassajonossa edellä seisova henkilö. Huomaamiseen riittää tervehdys. Siitä on hyvä aloittaa.

Toisten ihmisten ennakkoluuloton hyväksyminen on maailman helpoin tapa tehdä hyvää. Esimerkkinä eräs arkipäiväinen tapahtuma: Täpötäydessä bussissa oli kaksi vapaata paikkaa -yksi oli nuoren opiskelijatytön vieressä ja toinen vapaa istuin oli alkoholisoituneen vanhan miehen vieressä. Äiti ja pieni poika nousivat kyytiin ja äiti neuvoi lastaan: “mene tuohon tädin viereen istumaan”. Poika pysähtyi, mietti ja selvästi puntaroi kumpaan tuoliin istuisi. Tovin pohdittuaan hän istui “pultsarin” viereen äidin yrittäessä vielä vaikuttaa pojan päätökseen.

Onneksi äiti antoi lapsen istua aloillaan. Matka sujui hyvin pojan esitellessä vieruskaverilleen mukanaan ollutta elektroniikkapeliä. Voi vain kuvitella, miten tärkeä pojan reaktio oli muiden hyljeksimän miehen elämässä.

Yksinäisyys sattuu ja ulkopuolisuus saa kehon voimaan pahoin. Tyhjyys salpaa mielen ja halvaannuttaa toimintakyvyn. Sosiaalisen aseman puuttumisen lisäksi yksinäistä vaivaa kosketuksen puute. Kiky-vaikutuksia odotellessa meillä on huikeat mahdollisuudet tehdä hyvinvointiloikkia lähipiirissämme. Pidetään toisistamme huolta, huomataan joka ikinen ihminen työpaikalla ja harrastuksissa. Ei jätetä ketään yksin. Huomataan ja halataan.

***

Tämä kolumni on julkaistu Puoli Kaupunkia -lehdessä 24.11.2016. Näköislehteen pääset tästä

www.isoaho.net

joulukortti-2016-stratebility

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): LinkedIn -postaukset, Puoli Kaupunkia -kolumnit, Yhteiskunta, Yleinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.