Yleiskaava lupaa paljon, mutta pilaako julkinen liikenne koko jutun?

Helsinkiin on juuri hyväksytty uusi yleiskaava, joka kertoo, miltä pääkaupunki näyttää tulevaisuudessa. Aikaisempina vuosikymmeninä on tehty maankäyttöä ja elinkeinotoimintaa rajoittavia suunnitelmia ja varovaisuudellaan kaupunki on hinnoitellut itsensä ulos markkinoilta. Nyt on toinen ääni kellossa.kuva-20161103-autio-tie

Uusi yleiskaava on vallankumouksellinen, sillä pitkästä aikaa suunnitelmissa varaudutaan kasvuun. Kaupunkiin odotetaan saapuvaksi Tampereen verran uusia asukkaita, joille rakennetaan asunnot. Uudet veronmaksajat tuovat mukanaan ostovoimaa ja vauhdittavat elinkeinotoimintaa.

Myös liikenne järjestellään uudelleen. Lisäksi luodaan edellytyksiä yritysten menestymiselle ja työpaikkojen syntymiselle. Jos suunnitelma toteutuu, niin yksityinen sektori investoi Helsinkiin tulevina vuosina noin 44 miljardin euron verran. Kun kaupunki panostaa lisäksi noin 10 miljardia euroa, niin aikamoinen investointiurakka tästä on syntymässä.

Kaupunkirakenteen tiivistymisen varjopuolena on liikkumiseen liitetyt utopiat. Uskon, että liikenne tulee olemaan Helsinki-vallankumouksen akilleen kantapää:

Katuverkoston välityskyky romahtaa kun moottoritiet muutetaan bulevardeiksi, yksityisautoilua vaikeutetaan kohtuuttomasti eikä logistisia haasteita ole huomioitu riittävästi.

Jatkossakin iso osa Suomen ulkomaankaupasta kulkee matkustajalaivojen kuljettamana. On selvää, että rekat kulkevat myös tulevaisuudessa Helsingin keskustan läpi. Kuinkahan ne sinne bulevardeille mahtuvat? Logistiset ongelmat on ratkaistava, ne eivät mene ohi toivomalla.

Mitä tehdään, jos henkilöautoille ei ole sijaa kantakaupungissa, eivätkä kaikki tenavat ja tavarat mahdu tarakalle? Ratkaisuksi on tarjottu joukkoliikennettä. Yleiskaavaesityksessä on todettu juhlallisesti, että ”tiivistyvä joukkoliikennekaupunki luo puitteet ekologisesti kestävälle yhdyskunnalle”.

Kaunis ajatus, mutta toteutuakseen joukkoliikenteen on tehtävä palveluharppaus.

Viime viikolla näin, kun bussikuski jätti tylysti matkustajan pysäkille. Tilanteessa oli selvä kyykytyksen maku. Toinen tapaus sattui samana päivänä, kun bussikuski kieltäytyi ottamasta lastenvaunuja kyytiin sen kummemmin selittelemättä, vaikka tilaa näytti olevan. Kyseessä joko asiaton vallankäyttö tai huono kommunikointi.

Kolmas katastrofipalvelu sattui, kun taksi joutui kolariin ja paikalle tilattiin korvaava taksi. Asiakkaana minun olisi pitänyt ymmärtää käynnistää hintaneuvottelut molempien kuljettajien kanssa, jotta olisin välttynyt tuplaveloituksilta. Kävi ilmi, että asiakaspalvelu oli ilmeisen vierasta ja vastuu tapahtuneesta vieritettiin asiakkaalle. Bonuksena päälle vielä kuljettajan asiattomat kommentit.

Vallankumouksen seurauksena on joko rauha tai kaaos. Toivotaan, että Helsingissä lopputuloksena on kukoistus. Helsinkiin tarvitaan asuntoja, työpaikkoja ja viihtyisä ympäristö. Lisäksi tarvitaan huippuhyvää palvelua. Ilman sitä miljardi-investoinnit valuvat Kolera-altaaseen.

***

Teksti on julkaistu Puoli kaupunkia -lehdessä 10.11.2016. Näköislehteen pääset tästä

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): Helsinki, Politiikka, Puoli Kaupunkia -kolumnit, Yhteiskunta Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.