Pää toimii, mutta jalkaan ei saa hoitoa eikä pankki palvele

Viime viikolla tyrmistyin, kun yritin avata yritykselleni tiliä uuteen pankkiin: se ei onnistunut. Firmani ei kelvannut asiakkaaksi, vaikka se toimii vakaasti ja vastuullisesti. Varasin ajan kilpailevaan pankkiin ja olin aamutuimaan oven takana jonossa. Oven avautumista odotteli useita pankinvaihtajia. Enpä arvannut siinä seisoessani, että joudun pian keskelle syvällistä arvokeskustelua.

Edessäni seisoi 92-vuotias, vedettävään laukkuun nojaava Mummo. Ensin juttelimme ilmoista, mutta pian puhe kääntyi yhteiskunnan ilmiöihin. Mummon havainnot maailman tilasta olivat veitsenteräviä ja häikäisivät osuvuudellaan. Hänen iloisuutensa tarttui, mutta oli hänellä huoliakin.

Hän oli pankinvaihtohommissa, koska edellisessä pankissa häntä ei enää palveltu. Käteistä ei saanut kuin etukäteen tilaamalla eikä verkkopankille ollut vaihtoehtoa. Pankinjohtaja oli näyttänyt oikein kahteen kertaan, kuinka se netti toimii. Mummo kertoi todenneensa: ”Ei se ymmärryksestä ole kiinni. Katso näitä reumaisia käsiä. Ei näillä sormilla näppäillä tilinumeroita. Minä vaihdan pankkia.”

Digitalisaatiosta koituu huikeita hyötyjä, mutta se tuo mukanaan myös yhteiskunnallisia epäkohtia. Vastuulliseen päätöksentekoon kuuluu sähköistyvien palveluiden hyödyntäminen, mutta myös niiden ulkopuolelle jäävistä huolehtiminen.

Mummon toinen huoli oli terveydellinen. Hän oli kaatunut marjametsässä, jonka seurauksena jalasta oli revennyt jänne. Vamma vaatisi leikkaushoitoa, mutta hänelle oli kerrottu, että ”näin vanhoja ei enää hoideta”. Mummo on nyt konkannut kipeällä jalalla jo pari vuotta ja varmaan tekee niin vielä 100-vuotispäivänäänkin. Eipä arvannut Mummo työelämässä ollessaan, että iän karttuessa häneltä evätään terveyspalvelut, eikä pankkipalveluitakaan ole automaattisesti tarjolla.

Julkiseen keskusteluun pitää nostaa arjen selviytymisen kannalta tärkeät asiat. Hoitajamitoitukset ym. tunteita herättävät aiheet ovat toki tärkeitä, mutta ne eivät ole koko kuva.

Meidän on tunnistettava arjen selviytymisen kannalta olennaiset kysymykset ja päättäjien on varmistettava peruspalveluiden aito saatavuus. On pidettävä huoli, että niin yritykset kuin ihmisetkin pystyvät toimimaan muuttuneessa yhteiskunnassa.

Kello tuli 10.00 ja pankin ovi avautui. Mummo kääntyi ja lähti hyvin vaivalloisesti jalkaansa varoen ja vetokärrystä tukea ottaen kohti pankin tiskiä. Kipu oli ilmeinen. Siitä huolimatta kuulin, kun hän tervehti pankkitoimihenkilöä iloisesti ja toivotti tälle hyvät huomenet.

***

Kirjoitus on julkaistu Puolikaupunkia -lehdessä Helsingissä 27.10.2016.

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): Helsinki, Johtaminen ja päätöksenteko, Puoli Kaupunkia -kolumnit, Yhteiskunta Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.