President is coming and Isoaho is leaving

Washington D.C:ssä käydessäni huomasin sen olevan häkellyttävä politiikan pelikenttä ja vallan linnake. Monumentaaliset muistomerkit ja kymmenet museot mykistävät katsojansa, mutta yhtä vaikuttavia ovat kaupunkilaiset: D.C:ssä kannattaa kysyä apua ja siellä saa loistavaa palvelua. Kysyvä opastetaan perille ja vieraasta pidetään huolta. Ihmiset rakastavat kotikaupunkiaan. Tästä esimerkkinä eräs myyjä, joka tuotteita rahastaessaan jutteli ja kysyi, olinko tullut kaupunkiin uuden museon vuoksi.

Myyjä oli ylpeä pian avattavasta African-american -museosta. Hän totesi arvostavasti, että itse presidentti Obama on tulossa avajaisiin. Vaikutuin myyjän asenteesta: asiakkaan kanssa jutellaan ja lisäksi osoitetaan juurevuutta kotikaupunkiin, kulttuuriin ja isänmaahan. Tilanne huipentui myyjän spontaaniin lauluun hänen kuultuaan, että en valitettavasti jää avajaisiin: ”President is coming and Isoaho is leaving, oh no!”

Palvelukokemus tarttuvine lauluineen pysyi mielessäni pitkään. Pohdin, voisiko Suomessa saada palvelua, johon liittyy leppoisa jutustelu ja loppuhuipennuksena tilannekohtaista räppäystä tai reggae-rytmehin sovitettua spontaania riimittelyä? Eipä taida saada. Rahastus onnistuu, mutta aito toisen ihmisen huomaaminen on kovin harvinaista.

Tulin ajatelleeksi myös presidentti Obamaa ja häneen liittyvää kohtaamistani vuosien takaa: Obama oli saanut käsiinsä kirjoittamani johtamisen tietokirjan ja siihen liittyen hän lähetti kiitoskirjeen ja kannusti toimimaan jatkossakin hyvän johtamisen puolesta. Mietin, voisiko suomalaisilta superjohtajilta saada kiitosviestin ja kannustusta? Tiedän kokemuksesta, että ei saa.

Meillä on vallalla vastaamattomuuden ja piittaamattomuuden kulttuuri. Kysyjälle ei vastata, eikä toisen ponnisteluja noteerata.

Kukaan ei myöskään tunnusta tarvitsevansa apua. Tällaisesta toiminnasta on pitkä matka kannustamiseen. Ei ihme, että emme ole onnistuneet luomaan Suomea uudelleen.

Työni puolesta olen lukuisia kertoja lähestynyt milloin kaupunginjohtajia, ministereitä, viranomaisia tai johtajia ja tarjonnut heille asiantunija-apuani. Olen kysynyt heiltä suoraan ajankohtaisia kysymyksiä ja pyytänyt päästä heidän puheilleen. Kysymyksiin ei vastata ja tapaamispyyntöihin otetaan kantaa vasta viikkojen tai kuukausien päästä. Juuri koskaan en ole saanut palautetta, vaikka olisin lähettänyt ilmaisen raportin, kirjan, kannanoton tai kehitysehdotuksen. Se on hämmentävää.

Vastaamattomuus ja piittaamattomuus on osoitus ammattitaidottomuudesta. Se on myös merkki tehottomasta toiminnasta. Selityksenä tarjottaneen asioiden valtavaa määrää. Huono selitys. Mitä enemmän yhteydenottoja tulee, sitä paremmin on suunniteltava niiden läpikäynti. Hyvä johtaja varmistaa, että kelvolliset ideat tunnistetaan ja että jokaiselle vastataan. Erityisesti silloin, kun yhteydenotto ei kiinnosta, on tärkeää vastata siihen nopeasti.

Nopea vastaus ja kyky keskustella uusista ehdotuksista on merkki ammattitaidosta. Toivottavasti jatkossa vaikuttajat kuuntelevat ja antavat palautetta kuulemastaan. Samalla saamme mahdollisuuden arvioida, kuinka hyvin he ovat omasta hommastaan selvillä.

***

Kirjoitus on julkaistu Puolikaupunkia -lehdessä Helsingissä 13.10.2016.
Lehden näköisversioon pääset tästä

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): Johtaminen ja päätöksenteko, Politiikka, Puoli Kaupunkia -kolumnit Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.