Kohtuuhintaisen probleema

”Ei tätä vielä riistoksi voi sanoa” –tuumasi ay-johtaja ja jatkoi ylihintaisten vuokrien perimistä VVO:n asukkailta. Samat ay-pamput muka pitivät duunarin puolta palkkasenttineuvotteluissa, pyörtyilivät yritysten jättivoittojen edessä ja paheksuivat työnantajien tehokkuustavoitteita.

Omalle kohdalle osuessaan miljoonien voitot ja verottomat osingot eivät kuitenkaan ole mikään ongelma.

Vastuuttomuuden huippu on se, että ensin aloitetaan yleishyödyllisenä toimijana, rakennetaan miljardiomaisuus valtion tuella ja sitten pokkana veloitetaan vuosikaudet ylihintaa vuokralaisilta.

Yleishyödyllisyys häivytettiin VVO:ssa taustalle, kun keksittiin, että hyvän tekemisen asemesta voidaankin kerätä miljoonatolkulla lakkovarantoa ay-liikkeelle ja voittovaroja eläkeyhtiöille. Rahoittaja löytyi läheltä: asukkaiden lompakot tyhjätään ensin ja loput otetaan asumistukirahoista.

Suomessa asumiseen kuluu aivan liian paljon rahaa. Viime vuonna lähes miljoona suomalaista oli asumistuen piirissä. Se tarkoittaa, että 15 % väestöstä ei selviytynyt vuokranmaksustaan. Tästä koitui 1,7 miljardin euron lasku veronmaksajille. Kohtuuhintaisista asunnoista on pula. Mutta vielä huutavampi on pula vuokranantajien moraalista ja päättäjien viisaudesta.

Kohtuullisuus kumpuaa todellisuuden ymmärtämisestä ja oikeudenmukaisuudesta. 

Nykyisissä vuokratasoissa ei ole havaintoa kummastakaan. Kohtuullisuuden vastakohta on kohtuuttomuus. Se on ahneutta. Ja se voimistuu, ellei sitä lopeteta. 

Tänä vuonna VVO aikoo jakaa 104 miljoonaa euroa osinkoa omistajilleen. Jos summa annettaisiinkin takaisin asukkaille, voitaisiin kaikkien vuokraa pienentää 200 euroa joka kuukausi. On melkoista teatteria valittaa kuuden minuutin työajan pidennyksestä ja sen tuhoisista vaikutuksista palkansaajille, kun samaan aikaan itse veloittaa jopa satoja euroja kuukaudessa ylihintaa. Vielä tyhmempää on kysyä ”eikö VVO saisi tehdä voittoa”. Saa, mutta ei toisten kustannuksella eikä todellisuutta vääristäen.

Kohtuullisuus on taitolaji. Se toteutuminen edellyttää viisautta. Kun kohtuullinen määritellään, niin asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Vuokralaisten riiston ja verorahojen hyväksikäytön ei pitäisi olla listan kärjessä. Jos viisaus puuttuu, niin todellisuus hämärtyy ja tärkeysjärjestys sekoaa.

Lääke kohtuuttomuuden poistamiseksi on tieto. Kohtuuttomista vuokrista on pidettävä ääntä. On löydyttävä viisautta ja arvostelukykyä nähdä todellisuus. Ja rohkeutta toimia sen mukaisesti.

***

Teksti on julkaistu Isoaho-kolumnissa Puoli kaupunkia -lehdessä 15.9.2016.

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): Ay-liike, Politiikka, Puoli Kaupunkia -kolumnit, Yhteiskunta Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.