Johtamisoppia Einsteinilta

Uutiset hallituksen ja työmarkkinaosapuolten tekemistä kompromisseista ja erilaisia kantoja yhteen sovittelevista päätöksistä ovat hyviä. Löydetty yhteistyön malli luo uskoa johtamiskulttuurin kehittymiselle laajemminkin yhteiskunnassamme. Viime viikkoina olemme saaneet pikakurssin vallitsevista päätöksentekokäytännöistä, kun esimerkkejä poliitikkojen, yritysjohtajien ja luottamushenkilöiden toimintatavoista on ollut esillä.

Tukalissa tilanteissa olevat päähenkilöt ovat antaneet ymmärtää, että kulloisessakin hetkessä päätöksentekijöillä oli vain yksi ratkaisuvaihtoehto ja se valittiin. Tästä esimerkkinä vaikkapa Taxellin perustelut stay-bonuksille Finnairissa. Onneksi kansalaiset eivät enää usko tätä jargonia.

Yhden miehen pajassa tuo selitys vielä menee läpi, mutta ei tuhansien ihmisten organisaatiossa! On huolestuttavaa, jos yrityksen ylin johto hallitus mukaan lukien ratkaisee kammiossaan itse maalailemiansa operatiivisia ongelmia asiakasrajapinnasta kaukana olevilla keinoilla. Vielä huolestuttavampaa on se, että osaamisen uskotaan tiivistyneen organisaation terävimpään kärkeen.

Kun johtajat perustelevat päätöksiään ”vain yhden ratkaisun taktiikalla”, on muiden syytä olla varuillaan. Kyse on silloin johtajasta, joka todennäköisesti haluaa mahdollisimman nopeasti tukahduttaa kritiikin ja vähintään estää keskustelun. Ennen vanhaan näiden hyvä veli – kerhon jäsenten sanomisia uskottiin mukisematta ja johtaja-auktoriteetteja kumarrettiin syvään. Nyt aika on toinen. Henkilöstö ja asiakkaat tietävät, että vaihtoehtoisten ratkaisujen näkemiseksi olisi hyvä tarkastella asioita eri kulmista, pitää keskusteluyhteyttä yllä eri suuntiin ja varmistaa että strategisinkin päätöksentekijä ymmärtää arjen realiteetit.

Pitkään on puhuttu verkottuneen maailman hyvää tekevästä vaikutuksesta, joustavista strategioista ja ketteristä organisaatioista menestyksen moottoreina. Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ei ole mahdollista johtaa vuosikymmeniä vanhoilla, hierarkkisilla, teollisen ajan johtamisopeilla. On uskallettava haastaa itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita ja etsittävä ongelmiin vaihtoehtoisia ratkaisuja. ”Yhden ratkaisun miehet” eivät tällaiseen ongelmanratkaisuun valitettavasti kykene.

Eräs Einsteinin oppilas oli ihmeissään, kun uusintatentissä kysyttiin samat kysymykset kuin ensimmäisessäkin kokeessa oli ollut. Oppilas kysyi opettajaltaan, minkä vuoksi kysymykset olivat samat. Tähän Einstein vastasi, että ”kysymykset ovat samat, koska vastaukset ovat muuttuneet”.

Näitä uusia vastauksia ihmiset ihan oikeutetusti odottavat johtajiltaan. Maan tapa tai eliitin vakuuttelu eivät enää riitä perusteluiksi. Ihmiset haluavat itse arvioida, onko päätös oikea. Monet vanhat käytännöt aiheuttavat moraalista närkästystä ja loukkaavat kansalaisten oikeudentuntoa. Yritysten kilpailukykyä tai organisaation ketteryyttä ei näillä eväillä paranneta. Päätöksentekijöillä – ovat he sitten poliitikkoja, ammattijohtajia tai luottamustehtävään valittuja – on mahdollisuus ja myös velvollisuus kantaa vastuunsa ja kehittää toimintaansa. Heidän olisi viimein uskottava, että johtamisella ei voida muuttaa ihmisiä, vaan ihmiset muuttavat johtamista.

***

Blogi julkaistu Uusi Suomi Puheenvuoro -sivulla 22.3.2012.

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): 2012 Uusi Suomi -blogit, Johtaminen ja päätöksenteko Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.