Finnair ja The Royal Ballet – avainhenkilöongelma vaivaa molempia!

Onko avainhenkilö oikeasti korvaamaton? The Royal Ballet oli taannoin vaikean tilanteen edessä, kun kohuttu tähtitanssija Sergei Polunin ilmoitti eroavansa. Huoli imagon menetyksestä ja lipputulojen romahtamisesta oli aito. Vastaava painajainen on tuttu monille urheiluorganisaatioille ja kulttuurilaitoksille. Sillä on varmasti väliä, missä joukkueessa Lionel Messi pelaa, mutta yrityksen rutiinifunktioiden johdon korvaamattomuutta sopii epäillä. Messille varmaan otetaan vakuutus loukkaantumisen varalle, mutta tarvitaanko Finnairissa tai muissa vastaavissa yrityksissä mittavia satsauksia johdon sitouttamiseen ja avainhenkilöriskien hallintaan?

Suuryrityksissä on vakava johtamiskriisi. Yritysten ylin johto mukaan lukien hallitukset ovat vuosien kuluessa saaneet aseman, jossa heidän oman toimintansa tuloksellisuuden arviointi on hämärtynyt. Hyvät veljet ja muut pieneen sisäpiiriin kuuluvat ovat etääntyneet yrityksen arjesta ja he ovat keskittyneet oman asemansa säilyttämiseen.

Pienen piirin eliittijohtaminen suosii tähtikulttuurin syntymistä, vaikka korvaamattomasta ja ainutlaatuisesta osaamisesta ei olisikaan kysymys. Tällainen toimintamalli on kallis, eettisesti arveluttava eikä sillä ei valitettavasti ole juurikaan tekemistä yrityksen menestyksen kanssa.

Totta kai organisaatiot ovat riippuvaisia avainhenkilöistään ja näiden mahdollinen yllättävä irtautuminen toiminnasta synnyttää toimintaan epäjatkuvuutta ja jopa tappioita. Mutta ketä nämä avainhenkilöt ovat? Viimeaikaisten tapahtumien valossa näyttää siltä, että hallituksen jäsenet ja yritysten johtohenkilöt pitävät itseään aika tavalla uniikkeina. Hallitus ei osoita olevansa huippuosaaja, jos se ratkaisee avainhenkilöriskin rahalla. Olisi huomattavasti parempi vaihtoehto varmistaa, että yritystä johdetaan tarkoituksenmukaisesti ja että riskienhallinta on asianmukaisesti hoidettu. Parempaa hallitustyötä olisi, jos pidettäisiin huoli ”avainhenkilöiden” seuraajaohjelmista ja siitä että toiminta on huolellisesti dokumentoitu. Jos prosessit ovat kunnossa, kontrollit paikallaan ja toiminnasta on kuvaukset olemassa, ei voi syntyä tarvetta ostaa rahalla johtajien ja päälliköiden sitoutumista. Mahdollisesti rivistä poistuva voidaan hyvin korvata toisella aihealueeseen perehtyneellä ammattihenkilöllä. Esimerkiksi talous- tai viestintäjohtajan tehtävät eivät voi olla sellaisen erityisosaamisen aluetta, johon ei tarvittaessa löydy osaajaa.

Mitä enemmän hallituksen agendalla on säästäminen ja muut operatiivisen toiminnan tehostamishankkeet, sitä vähemmän leadershipillä  on roolia johtamistyössä. Tällaisessa mallissa manageeraus riittää hyvin ja silloin myös johtajien korvaaminenkin on helpompaa, eikä tarvetta kalliiseen sitouttamiseen ole. Toiveena toki on, että yritysten johdossa aletaan pikaisesti nähdä leadershipin merkitys ja luodaan kestävällä tavalla kilpailukykyisiä organisaatioita. Kun näitä leadershipin ammattilaisia löytyy hallituksiin ja johtoon, niin he ovat avainhenkilöitä isolla A:lla.

***

Blogi julkaistu Uusi Suomi Puheenvuoro-palstalla 9.3.2012

Tietoja Minna Isoaho

Minna Isoaho strategiakonsultti ja johtamisen sparraaja.
Kategoria(t): 2012 Uusi Suomi -blogit, Johtaminen ja päätöksenteko, Talous ja bisnes Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.